On aika ottaa kantaa hoitajia koskevaan lakkoon, maanantaina kun äänestetään eduskunnassa ns. pakkolaista.
Viime päivinä moni on kysellyt kantaani asiaan, joten päätin kirjottaa aiheesta lyhyen blogin. Tehdään siis ensimmäisenä selväksi, hoitajat ansaitsevat palkankorotuksensa, sekä työoloihin tarvii kiinnittää valtavan paljon enemmän huomiota, kuin mitä nyt on tehty. Ja tämä asia olisi pitänyt saada päätökseen jo heti alkuunsa. Ehdotus mikä alkuun tuli, oli kohtuullinen ja järkevästi harkittu... Ja se olisi pitänyt hyväksyä siltä istumalta.
Mikä tähän lakiin tulee, sitä ei tulisi säätää... Vaan kun tilanne nyt hieman rauhoittuu, niin tulisi pohtia koko lakko-oikeuden kokonaisuutta uudelleen ja sitä palveleeko se enää nykypäivää sellaisena kokonaisuutena, kun se on aikanaan säädetty. Tehdään hätäratkaisujen sijaan pysyvämpiä ja tarkemmin harkittuja muutoksia.
Sitten se yksi asia mitä kritisoin tähän asti tapahtuneissa lakkotoimissa. Vaikka hoitajien työolojen parannukset ja palkan korotukset ovat aiheellisia. Niin tehohoidon lakkolla uhkailussa mentiin liian pitkälle! Tehohoito on viimeinen henkeä ylläpitävä hoito ja YK:n ihmisoikeudet takaa kaikille oikeuden elää. Ihmisen henki ei saa olla kiristyskeino.
Noh, nyt kun ministerit ovat luvanneet rahat hoitajien lakon sovittamiseksi. On aika lopettaa tämä touhu ja tehdä se sopimus, sekä päästää ihmiset töihin sinne missä he haluavat työskennellä. Asioiden pitkittäminen on nyt jo sovittelija osapuolilta ihmisten terveyden vaarantamista. Tehdään sopimus ja jatketaan elämää. Lopetetaan terveydellä pelaaminen ja nostetana hoitajat palkkakuopasta.
