Koulu- ja työpaikkahyvinvoinnin vaikutus ihmisen yleiseen hyvinvointiin

Kun puhutaan hyvinvoinnista opinahjossa tai työpaikoilla, puhutaan samalla yleensä myös koulu- ja työpaikkakiusaamisesta eli käytännössä fyysisestä ja psyykkisestä väkivallasta ja lakeja rikkovasta toiminnasta. Väkivalta on väkivaltaa vaikka sitä kutsuttaisiin kiusaamiseksi. Mielestäni kiusaamissanan käyttö on vain asian vähättelyä. Ja yksi vaikuttavimmista tekijöistä hyvinvointiin niin koulussa, kuin työpaikoillakin. Väkivalta vähentää turvallisuuden tunnetta koulussa ja töissä, tuli se sitten kollegoilta tai asiakkaiden kautta.

Koulu- ja työpaikkahyvinvointi on tietysti paljon muutakin. Se on rakennettua ympäristöä, se on ihmissuhteita ja sosiaalista kanssakäymistä, se on integroitumista kyseiseen yhteisöön. Työpaikoilla osana sitä on myös palkkakehitys, mistä hyvänä esimerkkinä mm. hoitajienlakko. 

 

Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Psyykkinen osuus sisältää kognitiiviset taidot, eli havaitsemisen, ajattelemisen ja muistin. Fyysinen osuus oman kehon, eli esim. verenkierron, sydämentoiminnan jne terveydentilaan. Sosiaalinen osuus taas ihmisuhteet, suhteen yhteisöön ja yhteiskuntaan. Nämä kaikki ohjaavat meidän toimintaamme ja jaksamista erilaisissa yhteyksissä, sekä muodostavat meidän elinpiirimme ja elämänkokemuksemme. Käytännössä se tarkoittaa myös sitä, että ihmisen elämästä ja hyvinovinnista ei voida eritellä omaa osaansa työhyvinvoinnille ja toista osaa yleiselle hyvinvoinnille, vaan ne muodostavat symbioosin, joka vaikuttaa ihmiseen monintavoin.

​

Ihmisen oman kolmiosaisen kokonaisuuden lisäksi koulussa ja töissä lisätään tähän neljäs osuus eli organisaatiohyvinvointi. Koulu- ja työhyvinvointiin panostaminen voidaankin tämän kautta nähdä investointina, joka kannattaa ja maksaa itsensä takaisin. Mitä paremmin ihminen voi työpaikallaan, sitä paremmin hän voi yleisesti ja toisinpäin. Kouluissa taasen THL:n mukaan  tuki oppilaiden liikunnalle ja kouluruokailusuositusten noudattaminen vähenivät koronavuosina. Sen lisäksi raportti kertoo, että kouluissa  hyvinvointia, terveyttä ja yhteisöllistä toimintakulttuuria edistävässä toiminnassa on suuria eroja koulujen välillä. Myönteinen hyvinvointia ja terveyttä vahvistava kehitys on myös osittain pysähtynyt.

​

Koulu- ja työpaikkaväkivalta lisääntyy, mielenterveyden pulmat kasvavat ja aiheuttavat nyt jo yli 50% työikäisten sairastlomista. Yhtäaikaa yhteiskunnan polarisoituminen jatkuu ja kasvaa, sekä ei suvaittavasta käytöksestä tulee yhä enemmän suvaittua. Puhutaan jengien välisen väkivallan lisääntymisestä ja yleisen turvallisuuden vähenemisistä kaduilla. Toimet niiden ennaltaehkäisemiseksi puuttuvat, kuitenkin monelta osin, vaikka tämä kehitys on ollut näkyvissä jo pidempään. 

Koulukiusaamisesta ja -väkivallasta on puhuttu jo 30 vuotta, silti teot asian puolesta ovat lakaneet vasta viime vuosina. Työpaikkaväkivallan lisääntyminen on nähty jo uutisoitu jo 1998, edelleenkään toimia sen eteen ei ole juurikaan tehty. Mielenterveyden pulmien lisääntyminen ei myöskään ole uusi asia, korona aika vain pahensi yksinäisyyttä ja tilannetta, sekä toi uusia väkivallan muotoja esiin. Nuorten mielenterveyspulmat johtavat jengiytymiseen ja sitä kautta jengien välisen väkivallan lisääntymiseen, kun pahaolo kasvaa. 

Me tarvitsemme ennaltaehkäiseviä toimia, me tarvitsimme ne jo 30 vuotta sitten... Mutta me tarvitsemme niitä nyt entistä kipeämmin. Sen lisäksi nyt tarvitaan jo toimia myös tulipalojen sammutteluun. Tämä kierre täytyy saada käännettyä ja siihen me tarvitsemme matalan kynnyksen mielenterveypalveluita. Yhteisöllisyyden lisäämistä, mikä lisää luottamusta ja yhdessä luomisen ilmapiiriä. Mahdollistaa yhdessä oppimisen, osaamisen jakamisen sekä työyhteisön hyvinvoinnin, joka luo vahvan perustan menestymiselle sekä tavoitteiden ja tulosten saavuttamiselle. Näiden lisäksi yleisen ajatusmallin kääntämistä tiukempaan suuntaan väkivaltaisia tekoja kohtaan. Mikä sinällään vaatii lisäresursseja, jotta meidän turvallisuuttemme voisi olla taattu jatkossakin niin kouluissa, työpaikoilla, kuin yhteiskunnassa osallisina muuten. 

​

Näistä yllä mainituista yhteisöllisyys on meidän suurin voimavaramme tässä tilanteessa.