Jokunen aika sitten pohdin blogin kirjoittamisesta elämästäni kiertotalouden ihmeellisessä maailmassa. Asia jäi hautumaan ja pohdin moneen otteeseen mitä tästä saan ja miksi ihmisiä kiinnostaisi moista lukea... Kunnes multa kyseltiin tän blogi kirjotuksen perään. Noh, siitä se ajatus sitten lähti, mikä hautui muutamia päiviä ja nyt sairasvuoteelta koronan kynsistä löysin vihdoin aikaa ja ajatuksen siitä, miten asiaa lähestyä.
Mun kiertotalousmaailmani on lähtenyt liikkeelle perheemme vähävaraisuudesta. Omat ja lasten vaatteet tuli aina saatuna jostain tai kirpparilta ostettuna, ei ollut varaa muuhun. Olihan se hävettävä kokemus, että lapsilla ei ollut uusia vaatteita päällä ja aina sai kokea itsensä ja perheensä jollain asteella vähempiarvoiseksi. Myös kodin irtaimisto on ollut aina pääsääntöisesti jo vähintään yhdessä kodissa käytettyä matoista ja verhoista lähtien.
Vähävaraisuus opetti myös minut "hamstraamaan" ei toki ihan sanan varsinaisessa merkityksessä... Mutta oli ennakoitava. Seuraavan kesän tai talven vaatteita pohdittiin jo hyvissä ajoin. Edelliseltä pojalta vaatteen jäädessä pieneksi mietittiin muun muassa, että mahtuuko vaate seuraavalle, kun aika tulee, vai onko siitä aika luopua. Silloin vaatteilla ei ollut arvoa, kunhan vaan sai jotain päälleen. Oli vain tyytyväinen kaikesta mitä sai ja, jos mukana oli merkkivaatteita, niin sai olla isosti onnellinen. Elämä kulki kädestä suuhun periaatteella ja kierrätettyjen vaatteiden ja tavaroiden käyttö oli merkki köyhyydestä.
2010 vuoden jälkeen elämä teki aika suuren käänteen ja oma tilanne alkoi myös rahallisesti merkittävästi parantua hiljoksiin. Omien lasten omaishoitajuus piti kuitenkin tulot kohtuullisen pieninä edelleen. Tässä vaiheessa alkoi myös yhteiskunnallisesti näkyä se, että kierrätettyjen tuotteiden käyttöä ei aina enää pidetty huonona asiana ja köyhyyden merkkinä.
2016 lähdettyäni politiikkaan mukaan, kehtasi jo ensimmäisiä kertoja kertoa asuneensa koko aikuisikänsä kierrätettyjen vaatteiden ja kalusteiden yms. kanssa. Yhteiskunnassa alettiin tunnistaa luonnonvarojen niukkuus ja jollain asteella pohtimaan miten ne saadaan riittämään myös tuleville sukupolville.
Siitä lähtien kiertotalous ja kierrätettyjen tavaroiden käyttö on tullut hetki hetkeltä hyväksyttävämmäksi yhteiskunnassa. Tällä hetkellä sillä saa jopa vähän retostella, mutta edelleen se on liikaa menneisyyden stigmaan sidottavaa.
Mitä sitten kierrätettyjen tavaroiden ja vaatteiden käyttö on mahdollistanut vuosien varrella?
Ihan jopa sen, että pystyi löytämään vaatteet päälle. Löytyi sängyt lapsille missä he pystyivät nukkumaan, sekä meille aikuisille. Oli ruokapöytä, verhot ja matot lattioille. Köyhyysrajan alla sosiaalitukien varassa eläminen ei ole helppoa, eikä rahasta jää senttiäkään "ylimääräistä". Ottaen myös huomioon, että pienet erityisen tuen lapset tuhoaa yllättävän paljon tavaraa ja vaatteita, joten niitä piti olla. Toisaalta niitä piti löytää, että pystyi elämään edes jollain tasolla yhteiskuntakelpoista elämää.
Sittemmin tilanteen kohentuessa ja parantuessa vaatteiden secound hand markkinat ja kirpparit mahdollisti rahan järjellisemmän käytön säästäen edelleen rahaa muuhun. Ilman kierrätettyjä tavaroita ja vaatteita meillä ei olisi matkusteltu kotimaassa tai ulkomailla, eikä meillä olisi ollut Netflixejä ymv. "turhakkeita" lapsille käytössä. Meidän rahat olisivat kokonaisuudessaan menneet meidän jonkinlaisen elämäntason ylläpitämiseen.
Tällä hetkellä kiertotaloudesta on tullut elämäntapa josta voi olla ylpeä ja vaatteista investointi. Kaikki tavarat tulee edelleen kierrätettyinä sänkyä lukuun ottamatta ja vaatteet ostetaan pääsääntöisesti merkkivaatteina Emmy secound handilta (kierrätettyjen muotivaatteiden myyntialusta). Emmyn vaatteet ovat kohtuuhintaisia ja tuoteprosessi mahdollistaa kuluttajalle turvallisen kaupan kera laatuluokitellun vaatteen. Näin ollen vaatteen arvo luonnon kulutuksen osalta on vähäisempi, kun käyttökerrat lisääntyvät ja uutta vaatetta ei tarvita niin paljoa. Lisäksi sillä vaatteella on edelleen meidän käytön jälkeen ja oikein huollettuna jälleenmyyntiarvoa, vaikka se on jo käytettynä hankittu.
Tätä kautta kaikki voittavat, ennen kaikkea minä (sekä lapset) rahassa ja koetussa elämänlaadussa. Muut työllistyessään ja saadessa leivän pöytäänsä... Ja luonto kiittää!
Mitä muuta kiertotalous ajatus on tuonut tullessaan perheellemme tai minulle?
Kiertotalous on lisännyt merkittävästi siis minun ja perheemme inhimillistä pääomaa. Mahdollistanut meille yhteiskuntakelpoisuuden ja lapsille tulevaisuuden.
Ja toisaalta se on lisännyt minun sekä lasteni sosiaalista pääomaa varsinkin viimeisten vuosien aikana.
"Sosiaalisella pääomalla viitataan yleensä sosiaalisiin verkostoihin, normeihin ja luottamukseen, joilla on kykyä edistää verkoston jäsenten välistä yhteistoimintaa, resurssien hyödyntämistä ja toimintojen yhteensovittamista. Käsitteen perusidea on, että yksilöiden hyvinvointiin ja yhteiskunnan suorituskykyyn vaikuttavat fyysisen pääoman, luonnonvarojen ja yksilöiden osaamisen (inhimillinen pääoma) ohella myös yksilöiden väliset sosiaaliset suhteet ja sosiaaliset instituutiot yksilöiden toimintaa suuntaavina vakiintuneina käytäntöinä.
Sosiaalinen pääoma mm. auttaa julkishyödykkeisiin liittyvien ongelmien ratkaisua, helpottaa sosiaalista kanssakäymistä ja parantaa informaation kulkua. Näin se tehostaa yksilöiden tavoitteiden toteutumista ja koko yhteiskunnan toimintakykyä, demokratiaa, taloutta ja hallintoa. "
Sosiaalisen pääoman kasvaessa verkostot kasvaa, luottamus lisääntyy ja kiertotalouden raamit etenevät.
Jälkikäteen tuntuu hassulta ja jollain astein naurettavalta ajatukselta, että vielä lasten ollessa pieniä kiertotaloudessa eläminen on ollut häpeän aihe. Itse ajattelen näin jälkeenpäin, että häpeän tunne nousi toki omasta yhteiskunnallisesta ymmärryksestä ja yhteiskunnan paineesta. Tuohon aikaan päiväkodissa ja kouluissa lapsia kiusattiin käytettyjen vaatteiden käytöstä. "Parempiosaiset" katselivat kieroon ja alaspäin ihmisiä, jotka kulkivat toisten käyttämissä vaatteissa tai ei ollut varaa/halukkuutta ostaa uutta.
Poliittisesti ajateltuna lyhyesti: Nyt kun ymmärrämme paremmin, on muistettava, että yhteiskuntamme on juuri niin heikko, kuin sen heikoimmassa asemassa oleva ihminen on. Vaatteiden kierrättäminen mahdollistaa myös inhimillisemmän elämän niille, joilla ei siihen muuten ole varaa. Toisaalta kiertotalouden edistäminen voimakkaasti on meille välttämättömyys, jotta elintasoamme voidaan edelleen pitää yllä luonnonvarojemme ehtyessä. Kiertotalous on myös viisaampaa taloudenhoitoa ja takaa meille työn murroksessa uusia työpaikkoja myös osa- ja täsmätyökykyisille.