Esteetön yhteiskunta luo mahdollisuuksia yhdenvertaisuudelle
YK:n yleisopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista on hyvä pohja mistä lähteä kehittämään esteetöntä yhteiskuntaa ja mihin suuntaan meidän tulee myös isossa mittakaavassa pyrkiä. Esteettömyys ei ole vain yhden hallinnollisen sektorin asia, vaan koko yhteiskunnan asia.
Vaikka YK:n yleisopimus määrittelee esteettömyyden suunnilleen näin: "Esteettömyys on esteetöntä pääsyä fyysiseen ympäristöön, kuljetukseen (liikenteeseen), tietoon ja viestintään, mukaan lukien tietoja viestintäteknologiaan, ja palveluihin." Esteettömyyden haaste on monialainen, eikä rajoitu vain palveluihin pääsemiseen tai niiden saavutettavuuteen. Me kaikki ihmiset olemme erilaisia ja meillä kaikilla on oikeus osallisuuteen yhteiskunnassa. Esteetön yhteiskunta on meille kaikille parempi ja saavutettavampi yhteiskunta, vaikka se ei takaa yhdenvertaisuutta.
Yleisesti ottaen yhdenvertaisuus ei ole myöskään sitä, että kaikille on tarjolla yhtä aikaa kaikki samat palvelut. Se ei myöskään ole viisasta yhteiskunnan varojen käyttöä. Yhdenvertaisuutta luodaan tarjoamalla ihmisille ne palveltu, joita he tarvitsevat yhteskunnan sitoutumisen kannalta. Yhdenvertaisuus tarkoittaa ihmisten samanarvoisuutta riippumatta heidän välillään vallitsevista eroista, kuten sukupuolesta, iästä, etnisestä tai kansallisesta alkuperästä, kansalaisuudesta, kielestä, uskonnosta ja vakaumuksesta, mielipiteestä, vammasta, terveydentilasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Henkilöön liittyvät tekijät eivät saa vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin osallistua aktiivisena kansalaisena yhteiskuntaan, päästä koulutukseen, saada työtä ja/tai erilaisia palveluja.
​
Yhdenvertaisuuteen liitetään Suomessa myös yhdenvertaisuuslaissa manittu "positiivinen erityiskohtelu". Positiivista erityiskohtelua on "Sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen". Yhdenvertaisuuslaki toki käsittelee muitakin ryhmiä kuin vammaisia, mutta vammaiset ovat huomattavasti heikommassa asemassa muihin lakia koskeviin nähden. Moni vammaisista ei esim. palveluissa pysty pitämään omia puoliaan, eikä näin ollen omista oikeuksistaan huolta. Näin se jää jonkun muun huoleksi, silloin kun vammaisen oikeudet eivät toteudu. Usein tämä joku muu on sukulainen, mutta mitä jos sitä sukulaistakaan ei ole tai hällä ei ole jaksamista? Silloin meidän palvelut usein tallaavat äänettömän jalkoihinsa.
Yksi hälyyttävä esimerkki missä estettömyys tai edes yhdenvertaisuus ei toteudu on Kuurojen hätäkeskuspalvelut, jotka nousivat keskusteluun 2022 vuoden aikana. Kuuroilla ei ole suoraa numeroa mistä saisi hätäensiapua tulkkauksen kera 24/7, vaan he tarvitsevat joko tulkin tai joutuvat käyttämään tekstiviestipalvelua. Tulkin etsiminen ja tekstiviestittely hidastavat hätäensiavun saamista paikalle. Lisäksi tekstiviestipalvelu vaatii rekisteröitymisen ensin, kun puhelun numeroon 112 voi ottaa rekisteröitymättä. Kela tarjoaa toki etäpalveluana tulkkausta, mutta vain klo 8-16. Lisäksi etätulkkaukseen on katsottava tarpeeksi valoisa paikka ja laite, mikä on yhteensopiva ohjelman kanssa (oma puhelin esim. ei aina käy tulkkauksen mahdollistajaksi). Eikä sekään vielä takaa tulkkauksen saantia, vaan sinut saatetaan pyytää kriisitilanteen vuoksi soittamaan Vammaisten tukipalveluiden tulkkausnumeroon. Hätä ei kuitenkaan katso kellonaikaa, ei paikkaa, eikä laitetta... ja muuna aikana tulkkia etsitään vapaaehtoisista tulkkaajista suhteellisen pitkästä listasta. Tämä on yksi akuuteimmista asioista, joita on saatava kuntoon heti, eikä aikaa ole odottaa enää hetkeäkään.
Vihreiden tavoitteena on maailma, jossa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen sisältyvät oikeudet ja vapaudet toteutuvat kaikkien ihmisten kohdalla. Perusarvona on vapaus kaikille, jolla tarkoitetaan, että ihmisillä tulee olla oikeus elää haluamallaan tavalla, kunhan ei rajoita toisen oikeutta samaan tai vahingoita eläimiä tai ympäristöä. Vapaus lisää onnellisuutta ja osallisuutta parantamalla ihmisten edellytyksiä päättää elämästään ja osallistua yhteiskunnan kehittämiseen eri tavoin. Toisena perusarvona on välittäminen muista ihmisistä: kaiken toiminnan tulee olla oikeudenmukaista niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin. Julkisen vallan tulee huolehtia ihmisten elämän edellytyksistä, hyvinvoinnista ja yhdenvertaisuudesta.