Pari päivää julkisessa keskustelussa on ollut erittäin vakava asia. On puhuttu koulukiusaamisesta ja kiusaamisesta yleensä. Olen seurannut keskustelua mielenkiinnolla ja huolissani. Jopa isossa salissa kansanedustajien toimesta asiaa vähätellään vakavalla tavalla. Vaaditaan aikuisia toimimaan esimerkillisesti ja oikein. Opetetaan lapselle miten kunnioitetaan toisiamme ja ketään ei saa KIUSATA. Missä vaiheessa väkivaltaisesta käytöksestä on tullut kiusaamista? Miten rikoslain rikkovaa toimintaa voidaan puhua kiusaamisena?
Kiusaaminen on mun silmissä sitä, kun voidaan hymy huulilla sanoa, et "Kuhan nyt vähän kiusasin sua." Kun on esim. kutitettu omaa lasta hetken liian pitkään kyljistä tai väännetty tilannekomiikkaa vaikka toisen kirjotusvirheestä ja lause onkin saanut aivan toisen merkityksen. Se on kiusaamista ja pelleilyä omalta osaltaan. Mutta se, ettemme kunnioita toisiamme ja haukumme esim. läskiksi, huoraksi, lehmäksi tai rikomme toisen fyysisiä rajoja hakkaamalla kepillä, potkimalla tai lyömällä jne... Se ei ole kiusaamista, vaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Se on vallan jo voiman käyttöä väärin. Se on toisen tahallista satuttamista. Se on rikos! Sillä on rikosoikeudellisia nimikkeitä kuten pahoinpitely, kunnianloukkaus, vahingonteko, varastaminen tai luvaton käyttöönotto, vainoaminen jne.
On tärkeää, että jos me todella haluamme tehdä asialle jotain, että me lakkaamme vähättelemisen ja alamme keskustelemaan asioista asioiden oikeilla nimillä!
Tämän blogin kirjoittaminen alkoi aikanaan lapseni kohtaamasta kouluväkivallasta ja itsemurhakokeilusta 3 vuotta sitten. (Siitä voit lukea blogin ensimmäisestä virallisesta kirjoituksesta.) Omat kokemukseni henkisestä väkivallasta tai siis koulukiusaamisesta ovat jo 30 vuoden takaa ja niistä kirjoitti 2018 Kodin Kuvalehti. (Juttu löytyy lehtikirjoitusten alta.) Voitaisiinko nyt jo 2020 luvulla ottaa asia vakavasti ja lopettaa vähättely? Puhutaan asioista niillä nimillä kuin kuuluukin!