Mistä tämä blogi kumpuaa... Tänään on taas vaikea päivä. Tunteet ovat pinnassa, on vaikea nukkua, elämä tuntuu raskaalle. Isänpäivä lähestyy ja olo on vaikea... Siitä on kohta vuosi, kun löysimme isämme kuolleena kotoaan lattialta.
Tämän lisäksi olen viime aikoina saanut myös viestejä sosiaalisessa mediassa yhdeltä nuorelta. Hän on saman ikäinen esikoiseni kanssa... Selkeästi masentunut ja harkitsee oman elämänsä päättämistä. Olen hänen hätähuutonsa.
Olemme keskustelleet ammattiavun hakemisesta ja siitä, kuinka oman elämän päättäminen olisi vain lopullinen ratkaisu väliaikaisiin ongelmiin. On puhuttu perheen tärkeydestä ja toisaalta siitä, että on hyvä antaa ystävien ja perheen auttaa. Se nostattaa pintaan muistoja omista ajatuksista ja toisaalta lasten kanssa koetusta. Niistä raskaista ajoista, kun oppi hymyillen kertomaan, että "Mä oon ihan ok.", vaikka todellisuus oli täysin jotain muuta.
Samalla olen pohtinut sitä kuinka paljon tämä yhteiskunta meiltä ihmisiltä vaatii. Nuoret ovat kovilla ja silti heiltä vaaditaan kerta kerralta vain enemmän. Toisaalta nuoret eivät ole ainoa ihmisryhmä kovien vaatimusten alla, vaan siellä ovat myös vanhemmat, yksinhuoltajat, varsinkin Etu-lasten / -nuorten vanhemmat ja toisaalta omaishoitajat.
Usein kyse on yksinkertaisesti siitä, että yhtesikunnan tukimuodot eivät toimi... Päätökset eivät ole ajantasaisia. Ja elämä tuntuu jo muutenkin raskaalle... Ei kaipaisi mitään ylimääräistä. Jos uskallat sanoa olevasi väsynyt, saat lisää ongelmia niskaasi joko lastensuojelun tai sosiaalihuollon muodossa. Tai jonkun joka kertoo, että pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni. Sehän helpottaa asiaa?
Omasta kokemuksesta onkin siis helppo sanoa:
Se mihin on hyvä lohduttautua on, että tällä hetkellä minulla ympärilläni ihmisiä, jotka ovat tukena... Enää ei tarvitse olla yksin. Vaikka moneen kertaan aikaisemmin on joutunut rämpimään syvissä vesissä yksinäisyyden tunteen kanssa... Se on nyt jo taakse jäänyttä elämää.
Se mitä alun nuorelle, sekä muille jotka taistelee elämän ilonsa kanssa, haluan sanoa. Et ole tunteidesi kanssa yksin, on monta muutakin. Pimeyteen löytyy kyllä valo hukuttamatta itseään syvemmälle pimeyteen. Ongelmat ovat väliaikaisia ja tehty ratkaistavaksi, mutta niitä ei tarvitse ratkoa yksin. Maan päällä ei ole tarkoitus kulkea yksin, vaan yhdessä toisiamme tukien.
