Erityisherkille ihmisille maailma mitä katsomme on hieman erilainen.
Mä olen aikanani käynyt tutkituttamassa itseni neuron kirjon oireiden osalta, koska äitini väitti, että minä olen nepsy oireinen. Tutkimukset tehtiin ja niistä ei löytynyt mitään diagnosoitavaa. Myöhemmin elämääni ajatellessa ja kelatessa olen tajunnut olevani erityisherkkä.
Minä tarkkailen ihmisiä ja heidän eleitään. Miten he toimivat? Miten he katsovat toisia tai minua? Luen heidän tunnetilojaan ja kuormitun pelkästä katseesta tai siitä, että ihminen joka voi huonosti on lähelläni. Se kuormittaa minun psyykettä ja vaikuttaa koko elämääni. Oman jaksamisen turvaamisesta onkin tullut itselle erittäin tärkeää. Koen asioita siis erilailla kuin muut.
Olen pitkään sanonut, että tuntuu, kuin olisin syntynyt väärään maahan. En kuulu Suomeen tai koe olevani osa tätä yhteiskuntaa toimintoineen. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että en tunne kuuluvani mihinkään... Ennenkuin löysin erityisherkät ihmiset ja he saivat minut tuntemaan itseni samanlaiseksi kuin he ovat. Ulkopuolisuuden tunne toki ympäröivässä maailmassa pysyy, mutta nyt tiedän etten ole sen tunteen kanssa yksin. Meitä on muitakin.
Erityisherkkiä on monenlaisia ihmisiä, emme kaikki ole samasta muotista väännettyjä. Minä en ehkä huomaa, jos verhot on vaihdettu tai hiustenväri on muuttunut... Mutta kannan harteillani toisten murheita ja niin sanottu hoivaviettini on korkea. Reagoin koviin yllättäviin ääniin ja aistin ihmisten tunnetiloja. Koen kritiikin voimakkaammin kuin toiset ja toisaalta koen toisinaan, että minun tehtäväni on kannatella ihmisiä ja yhteisöjä. Haluan auttaa kaikkia, jopa niin paljon, että joskus unohdan itseni. Sekä prosessoin syvällisesti monenlaisia asioita. Toimin ratkaisukeskeisesti, mutta jos tuo ratkaisu ei löydy siihen hetkeen, pohdin asiaa kunnes keksin miten sen ratkaisen (myös vapaalla, vaikka kyse on työelämästä).
Nämä piirteet toimivat niin hyvässä kuin pahassakin. Siksi erityisherkkien kohdalla on todella tärkeä ymmärtää sanonnan "Se susi jota ruokit ottaa vallan." perimmäinen tarkoitus. On pohdittava tarkkaan miten ruokkia oikeita asioita erityisherkän elämässä. Tämän vuoksi erityisherkät kokevat maailman rankemmin, mutta mielestäni myös antoisampana kuin monet muut. Elämä on hyvää, kun sen kanssa oppii pelaamaan.