Kaikkien kuuluu saada yhdenvertaisesti hätäensiapua

Kaikki tietää, että Hätänumeroon tulee soitta, kun hätä on suurin ja sieltä saa avun. Mutta mitä sitten, jos oma äidinkieli ei olekkaan puhuttu kieli, vaan esimerkiksi viittomakieli. Luin pari päivää sitten LinkedInissä päivitystä mikä sai itseni kauhistumaan ja tutustumaan aiheeseen lisää. Löysinkin jutun MTV-uutisista 20.12.2021, mikä sai itseni entistä enemmän pöyristymään.

Meillä on Suomessa noin 4000 kuulovammaista viittomakieltä äidinkielenään puhuvaa, mutta hätänumeroon voi soittaa viittomakielisen palvelun 112 sovelluksen avulla vain virka-aikaan, eli klo 8-16. Myös Kelan etätulkkauspalvelun kautta voi soittaa hätänumeroon tai sairaalan päivystykseen arkisiin klo 8-16. Tai toisaalta joulun alla ja vuodenvaihteessa tämän pystyi tekemään 20.12.21-7.1.22 vain klo 9 – 13 välisenä aikana. Tämä Kelan palvelu on nyt tällä hetkellä STM:n, Kelan ja hätäkeskuksen yhteinen pilotti, joka on alkanut 15.6.21 ja kestää noin vuoden. Tätä ennen ei apua ole saanut soittamalla ollenkaan ja pilotin jälkeen jatkosta ei ole vielä tietoa.

Klo 16-20 etätulkkausta voi saada erilaisten tulkkausyritysten avulla. Illasta klo 20, aamuun klo 8 asti ei Suomessa ole virallisesti tarjolla yhtään päivystävää tulkkia tai viittomakieltä taitavaa hätäpäivystäjää. Näinä aikoina ainoa avunsaantimahdollisuus on joko sukulaiset tai viittomakielisille yritysten tarjoamat hätätulkkilistat, jotka on koottu vapaaehtoisien tulkkien numeroista statuksella ”saa soittaa.” Yksikään listalla oleva ei virallisesti päivystä (saavat siitä toki hälytysrahan ja palkan tulkkauksesta) ja pahimmillaan ihminen hädän keskellä voi joutua soittaan läpi kymmeniä numeroita kenenkään vastaamatta. Hätänumeroon 112, voi toki lähettää myös tekstiviestin. Se vaatii tosin ensin rekisteröitymisen suomi.fi palvelun kautta vahvalla tunnistautumisella. Sen jälkeen ensimmäisen viestin lähettämisen jälkeen täytyy vielä vahvistaa jotain, jonka jälkeen saadaan vasta yhteys auki hätäkeskukseen. Tulee myös muistaa, että viestin lähettämisen ja vastaamisen välillä on aina viive, ja avun saantiin sekä asian selvittämiseen voi mennä useita kymmeniä minuutteja. Puhelulla asia olisi ollut selvä parissa minuutissa. Tämä tekstiviestin rekisteröinti on voimassa vuoden, jonka jälkeen tulee automaattinen viesti muistutuksena rekisteröinnin uusimisesta, mutta vain Suomeksi. On myös huomioitava, että vaikka tekstiviestillä saisikin avun paikalle, niin tulkkausta tarvitaan silti ensiapu henkilökunnan ja asiakkaan välillä, sekä sairaalan päässä asioita hoidettaessa. Jos tulkkauksen saaminen ei onnistu, on asian hoitamista jatkettava kirjoittaen käyttämällä vierasta kieltä.

En edes uskalla pohtia miten viittomakielinen pieni lapsi saa esimerkiksi avun paikalle vanhemmilleen tai itselleen? Heillä kun ei välttämättä ole taitoa tai osaamista kirjoittaa viestiä, saati kykyä rekisteröidä numeroaan, koska ei ole tunnuksia millä vahvistaa edes vanhempien avulla numeroon suomi.fi-palvelun kautta. Heillä ei välttämättä ole tietoa myöskään mistään kelan piloteista tai tulkkifirmoista, saati sitten näiden puhelinnumerolistoja. Sama koskee viittomakielisiä ikäihmisiä. Enkä edes uskalla mainita mikä tilanne on viittomakielisten maahanmuuttajien kohdalla, kun heillä ei ole aina edes kirjoitetun kielen taitoa, eikä varsinkaan Suomeksi.

Mikä hätäpuheluun itsessään tulee, toimii se parhaiten vain tietokoneella. Tulkkaus toimii vain suomenkielisenä, joten esimerkiksi suomen-ruotsalainen joutuu toimimaan muulla kielellään, kuin äidinkielellään. Mobiililla on todettu olevan teknisiä ongelmia ja kuva rajautuu liikaa, jolloin kommunikaatio vaikeutuu. Tekstiviesti on siis edelleen se varmin keino saada apua, mutta myös hidas.

Miten voi olla mahdollista, että meillä on 2020-luvulla yksi ihmisryhmä, jolla ei ole käytännössä mahdollisuutta saada hätäensiapua kohtuullisessa ajassa? Kuuleva voi soittaa ja saada avun heti, viittomakielisen on laitettava viesti ja selvitettävä tilannettaan vierasta kieltä käyttäen viestitellen useamman kymmenen minuutin ajan saadakseen avun itselleen hädän keskellä. Hädän ollessa suuri tarve palvelun saamiseen omalla äidinkielellä korostuu ja hätätilanne ei katso kellonaikaa. Viittomakielisen yhteisön hätäensiavun saaminen on riski, joka on korjattava välittömästi! Käytännössä kyse ei ole edes rahasta, tämän asian voisi korjata koko Suomen kokoisessa valtiossa yhdellä tai kahdella viittomakielentaitoisella hätäkeskuspäivystäjällä. Satu Heinonen, 312 (Kanta-Häme) Aluevaaliehdokas, Vihreät