Hyvää Äitienpäivää!

Jos näin Äitienpäivän kunniaksi kirjottelis blogia pitkästä aikaa. Oon monta vuotta pohtinut, että mitä Äitienpäivä oikeesti minulle merkitsee. Olen siis kolmen pojan äiti, joista kaksi kuuluu erityisen tuen piiriin. Sen lisäksi kaksi heistä asuu jo omissa oloissaan, esikoinen Tampereella ja on tällä hetkellä armeijan palvelusta suorittamassa... Ja keskimmäinen avopuolisonsa kanssa täällä Hämeenlinnassa, missä minäkin oleilen (vaan toisella puolella kaupunkia) kuopuksen kanssa. Tämän lisäksi oma äitini on vielä meidän seurassamme ja asuu myös paikkakunnalla.

Äitienpäivänä meillä syödään usein yhdessä. Tänään meidän äidin luona grillaillen. Äiti oli tehnyt perunasalaattia, vihreän salaatin ja grillasimme siihen kaveriksi makkaraa. Ruoan jälkeen äiti oli tehnyt britakakkun ja keiteltiin kahvit. Tunnelma oli mukava, oli kiva istuskella vaan jutustelemassa. Jutut kiersi omista opinnoistani, veljen ja isän asioihin. Kaikkeen siis arkipäiväseen. Tällä kertaa ei vain ollut kiire mihinkään. Veimme äidille veljen kanssa lahjakortin kultasepän liikkeeseen.

Äitienpäivä tuo siis meidät jälleen kerran yhteen. Antaa aikaa toisillemme ja muistuttaa meitä toistemme arvostamisesta. Miksi meillä ei ole siis "Äitienpäivä" joka päivä? Miksi me emme ota aikaa toisillemme ja muisteta arvostaa toisiamme ihan normaalin arjen keskellä? Yksi opiskeluystävistäni sanoi eräs päivä, että heillä on "Äitienpäivä" ihan joka päivä ja se nosti jopa kateutta omissa tunteissa. Näin mäkin toivoisin asian olevan. Toivoisin, että me kaikki arvostaisimme toisiamme sellaisina kuin olemme. Toivoisin, että muistaisimme kaikki pitää huolta toisistamme. Ei tarvittaisi lahjoja tai erillistä päivää muistuttamaan siitä, miten tärkeitä vanhemmat ja lapsemme meille ovat.

Mun äiti on mulle tärkeä ja rakas, niin ovat mun lapsenikin. Pojat ovat mulle mun koko elämä. Mun jaksamattomuuden syynä, he ovat olleet kuitenkin mun energia ja voima jatkaa sillon kun tuntuu pahalle. Se tunne on sanoin kuvailematon, kun esikoinen esimerkiksi soitti ja kertoi, kuinka pahalle tuntuu, ettei pääse palveluksesta edes iltavapaalle käymään näin rauhan aikana. Ymmärränhän minä, mutta toki ymmärrän myös sen, että maanpuolustus ei katso onko Äitienpäivä vai ei. Eikä niin pitäisi tietysti tehdä sen ihmisen arvostuksenkaan.

Vaikka aina kaikessa toiminnassa ja sanoissani se ei näy, mutta minä arvostan syvästi vanhempiani ja lapsiani. Ja aijon jatkossakin tehdä kaikkeni, että se arvostus heitä kohtaan näkyy ihan jokapäiväisessä toiminnassani... Niinkuin ihan kaikkia muitakin kohtaan.

Näillä ajatuksilla toivotan kaikille oikein Hyvää Äitienpäivää! Ja muistakaa, että toisten arvostus lähtee siitä, että te itse arvostatte itseänne ja omaa toimintaanne. Siitä on aina hyvä aloittaa :)