Tää syksy alkoi itsellä opiskeluiden tahdittamana Jyväskylän avoimen yliopiston kautta Erityispedagogiikan perusteita lukien. Olen jonkin aikaa jo pohtinut, että voisin joitakin näistä opintojen tehtävistä jakaa teidän kanssanne. Lähinnähän näissä on omaa pohdintaani asioista liitettynä opintojen materiaaleihin. Tekstit ovat suoria kopioita tehtävistäni, lähdeviitteineen. Silti toivon näiden herättävän yhteikunnallista pohdintaa ja keskustelua. Kuten tekstissäkin todetaan, tällä viikolla on lasten oikeuksien viikko ja tänään kansainvälinen miesten päivä. Näin ollen, alotetaan näiden jakaminen tämän päivän keskustelun avauksestani.
"Tällä viikolla on lasten oikeuksien viikko ja tänään on kansainvälinen miesten päivä. Monessa paikassa Suomalaisessa kulttuurissa korostetaan naisten oikeuksia, mihin linkitetään hyvin vahvasti Feminismi käsitteenä. Todellisuudessa Feminismi käsitteenä ajaa kuitenkin molempien sukupuolten tasa-arvoa. THL määrittelee Feminismin seuraavasti ”Feminismillä tarkoitetaan sellaista yhteiskunnallista analyysia tai ajattelutapaa, jossa huomiota kiinnitetään sukupuolittuneisiin valtasuhteisiin sekä niiden vaikutuksiin yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä. Feminismi pyrkii sukupuoleen perustuvien syrjivien tai rajoittavien rakenteiden ja normien purkamiseen. Feministisessä analyysissa tarkastellaan usein sukupuolen lisäksi myös muita yhteiskunnallisia valtasuhteita (intersektionaalinen feminismi).” Tänään feministinä mä haluan nostattaa esille miesten arvoa ja toisaalta toiseutta oikeudessa omiin lapsiinsa lain ja yhteiskunnan edessä.(THL: tasa-arvosanasto) Lain mukaan lapsella on tasa-arvoinen oikeus molempiin vanhempiinsa. Silti lapsiperheiden erotilanteissa lapsen etu usein unohdetaan. Vanhempien riidat ajavat lasten edun ohitse ja muun riitelyn ohella vanhemmat pahimmillaan riitelevät vielä siitä kummalla on suurempi oikeus lapseen ja pitää lapsen pääasiallinen huoltajuus. Teoksessa Lapsen erityishuolto ja – opetus Suomessa käsitellään myös lapsiperheiden erotilanteita todeten, että 1960 -luvun puolivälistä 1990-luvulle asti lapsiperheiden erot ovat lisääntyneet. Tuon jälkeen tilanne on vakiintunut n. 13 000 – 14 000 liittoon vuodessa, mikä on siis noin puolet solmituista avioliitoista. Teoksen mukaan n. 30 000 lasta kokee vuosittain vanhempiensa avio- tai avoeron. 1/5 lapsiperheistä lapset asuvat vain toisen vanhemman kanssa, suurimmaksi osaksi eron syynä. (Juha Hämäläinen & Heikki Koiso-Kanttila: Lapsen ja vanhemmuuden tukeminen erossa: Johdanto) Suomessa eron jälkeisiä asumismuotoja on tutkittu kohtuullisen vähän. Ylen kirjoituksen mukaan kuitenkin Kasvatustieteen tohtori Hannariikka Liinavuoren arvioiden mukaan Suomessa 10-15% eroperheiden lapsista asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona. Samaisen tutkimuksen mukaan, vuoronperää molempien vanhempien kanssa omassa lapsuudessaan asuneet valitsisivat saman muodon myös omille lapsilleen tietyin edellytyksin. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ei kuitenkaan puhu vuoroasumisen puolesta. Sinkkosen mukaan se lisää lapsen juurettomuuden tuntua ja paras vaihtoehto olisi yhden vanhemman luona asuminen sekä runsaat kontaktit etävanhempaan. Tämän puolesta puhuu myös Liinavuoren tutkimus. Pienen lapsen tärkein kasvuympäristö on koti. (YLE: Eroperheitä tutkinut yllättyi; Paula Määttä & Anja Rantala: Tavallisen Erityinen lapsi: Lapsen kehitysympäristöt)
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) määrittelee lapsen oikeudet eronkin hetkellä. Laissa määritellään vanhempien tehtävät ja vastuut, sekä lapsen hyvän hoidon periaatteet. Lain tavoite on turvata lapsen oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin sekä kumpaankin vanhempaansa. Laki velvoittaa niin saman katon alla kuin erilläänkin asuvia vanhempia. Lapsenhuoltolaki taasen haastaa parisuhdettaan purkavia puolisoita luomaan uudenlaisen suhteen toisiinsa vanhemmuuden tasolla. Lapsenhuoltolain tavoitteena on, että vanhemmat pystyisivät yhdessä neuvottelemaan lapsen huolto-, asumis- ja tapaamisasioista lapsen edun mukaisesti. (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8.4.1983/361, Hämäläinen & Koiso-Knattila: Lapsen ja vanhemmuuden tukeminen erossa: Lapsiperhe-eron juridiikka) Nykypäivän yhteiskunnassa, on kuitenkin avoparien muodostamien lapsiperheiden määrä kasvussa, on ollut jo 1970-luvulta lähtien. Nykyisin siis huomattava määrä lapsista syntyy avoliittoperheisiin, jotka hajoavat tutkitun tiedon mukaan kolme kertaa useammin, kuin avioliitossa olevien parien perheet. Avoparien eroaminen ei ole yleistä vain perheitä yhdistävissä suhteissa, vaan myös silloin, kun avoliittoon kuuluu vain yhteisiä lapsia. Avoliittoon kuuluvista perheistä (18.4%) ja yhden vanhemman perheistä (20,2%) on tullut merkittävä osa yhteiskuntaamme ja perhekulttuuria. (Hämäläinen & Koiso-Knattila: Lapsen ja vanhemmuuden tukeminen erossa: Perhemoraalin ja -kulttuurin muuto)
Ottaen huomioon, että vuonna 2010 uusperheissä varttuvia lapsia oli 110 000, joista vajaa kolmannes oli puolisoiden yhteisiä. Ja yhden vanhemman perheistä 86,6 % lapset asuivat äidin kanssa. (Hämäläinen & Koiso-Knattila: Lapsen ja vanhemmuuden tukeminen erossa: Vanhemmuuden erityishaasteita yhden vanhemman perheissä ja uusperheissä) On varmaan perusteltua kysyä, missä kohtaa toteutuu tasa-arvo äitien ja isien välillä asumisjärjestelyissä? Toisaalta myös kotioloissa olevat järjestelyt tuntuvat edelleen olevan sukupuolittuneita, joskokin tasa-arvoisempia kuin vielä 2000-luvun taitteessa. (Määttä & Rantala: Tavallisen Erityinen lapsi: Äidin ja isän roolit) Tämän kiteytti hyvin meidän eilinen paikallislehtemme Hämeen Sanomat kirjoittaessaan perinteisistä sukupuolirooleista perhevapaissa: ”Hoitovastuun jakautumisesta kertoo kysely, jonka mukaan yli puolet naisista huolehtii lähinnä yksin kotitöistä ja lapsista. Enemmistö miehistä taas kehuu parisuhdettaan tasa-arvoiseksi ja katsoo työskentelevänsä kodin ja lasten eteen yhtä paljon, kuin puolisonsa. Jossain siis mättää.” Muistetaan kuitenkin, että edelleen suurimpina huolina perheissä on vanhempien jaksaminen (koskee pääsääntöisesti erityisen tuen tarpeen lasten perheitä), ajan riittäminen, parisuhdeongelmat, ja taloudelliset vaikeudet tai työttömyys.(Määttä & Rantala: Tavallisen Erityinen lapsi: Mitä kotiin kuuluu?)
Lähteet:
Finlex: Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (8.4.1983/361) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361 Viitattu 19.11.2019
Hämeen Sanomat: Perinteiset puolisoroolit painavat perhevapaissa (18.11.2019) https://lehdet.hameensanomat.fi/2a566ac5-1800-4d52-bb66-3b564da0a39a/2
Hämäläinen & Koiso-Knattila: Lapsen ja vanhemmuuden tukeminen erossa
Lasten erityishuolto ja –opetus Suomessa 2012 M. Jahnukainen (toim.) Helsinki. Vastapaino.
Määttä Paula & Rantala Anja: Tavallisen Erityinen lapsi. Jyväskylä: PS-Kustannus 2016.
THL: Tasa-arvosanasto https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/tasa-arvosanasto
YLE: Eroperheitä tutkinut yllättyi: vuoroin kummankin vanhemman luona asuneet lapset valitsisivat saman tavan omille lapsilleen
https://yle.fi/uutiset/3-9857739"