Kelan toiminta yhteiskunnan hyvinvoinnin keskipiste, vai onko?
- Satu Heinonen
- 6. heinäk. 2019
- 3 min käytetty lukemiseen
KELA eli Kansaneläkelaitos... Sanasta tulee ihan jotain muuta mieleen, kuin asumistuki, toimeentulotuki, vammaistuki tai terapialausunnot jne.?

(KUVA: Sellon kelan konttori ei liity juttuun.)
"Kansaneläkelaitos on valtion laitos, joka hoitaa Suomessa asuvien perusturvaa eri elämäntilanteissa. Kelan asiakkaita ovat kaikki Suomessa asuvat ja ulkomailla asuvat Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat henkilöt. Eduskunnan valvonnassa toimivan Kelan tehtävänä on turvata väestön perustoimeentuloa, edistää terveyttä ja tukea itsenäistä selviytymistä eri elämäntilanteissa." näin kuvaillaan Kelan toimintaa Wikipediassa. KELA on siis käytännössä meidän yhteiskunnan hyvinvoinnin keskipiste, jonka tehtävä on tasa-arvoisesti ja tasavertaisesti pitää meistä kaikista huolta. Siitä huolimatta KELAn toiminta ei ole ainakaan viimeaikoina mennyt parempaan tai tasa-arvoisempaan suuntaan. Tässä pari esimerkkiä nyt terapioihin kohdistuen:
YLE uutisoi mm. että:
"Kelan terapioiden kilpailutus vihastutti vammaiset – jopa 5 000 vammaista joutuu itse etsimään uuden fysioterapeutin"
Juttu on luettavissa täältä: https://yle.fi/uutiset/3-10651912
Vammaiselle ihmiselle ja varsinkin lapsille mikään muu ei ole tärkeämpää terpaiassa, kuin luottamus terapeuttiin. Luottamus ei synny hetkessä, vaan vaatii suuren työn panostuksen. Toisaalta taas luottamuksen saaneen terapeutin vaihtaminen voi aiheuttaa vuosien työn takapakin hoidettavalle henkilölle. Sen lisäksi, että suurin osa vammaisista ihmisistä eivät ITSE kykene edes hankkimaan itselleen uutta terapeuttia. Näin ollen suurin osa tilanteeseen joutuneista joutuvat turvautumaan läheisten apuun, saavat apua sosiaalipuolen työntekijöiltä ja/tai putoavat pois terapioista, vaikka tarve olisi. Mm. nämä asiat jäivät tätä päätöstä tehdessä huomiotta, kun laatu-hinta kriteerit muuttuivat raha edellä meneviksi hinta-laatu kriteereiksi. Mutta tämä näyttää olevan vasta alkua tukea tarvitsevien vaativaa kuntoutusta vaativien ihmisten tasavertaisuuden polkemisessa KELAn toimesta.
Pari päivää sitten juttelin taasen itse oman poikani terapeutin kanssa, puheeksi tuli, että terapia alkaa oleen loppusuoralla ja tarvitsen lausunnon jatkoa varten. Samassa tuli keskustelua jatkokertojen määrästä ja ajasta mitä yhden kerran tulisi kestää. Tämän keskustelun yhteydessä terapeutti mainitsi, että KELA ei tykkää siitä, että he suosittelevat jotain tiettyä kertamäärää tai pituutta yhden tapaamisen kestoksi, vaan haluavat määritellä ne itse. Eli siis käytännössä KELA haluaa määritellä montako tapaamista minun lapseni saa terapeuttinsa kanssa vuoden aikana ja kauanko yksi tapaaminen kestää. Sen siis määrittelee ihminen, jolla a) ei ole minkään asteista kontaktia lapseeni b) hänellä ei ole minkään näköistä näkemystä henkilökohtaisesti minun lapseni tilanteesta c) en pysty vanhempana varmistamaan edes, että hänellä on alan koulutus ja osaaminen arvoidakseen minun lapseni tilaa. Sen lisäksi päätös tehdään sairaalan ja terapeutin lausunnon kautta, missä ei saa olla suosistuksia jatkon osalta. Tosin sanoen, he eivät halua mielipidettä koulutuksen omaavalta ammattitaitoiselta terapeutilta, joka tuntee lapseni ja tietää hänen tarpeensa siihen mikä olisi sopiva määrä terapiaa lapselleni. (Kyse ei nyt kuitenkaan ole siitä, etten niitä suosituksia siihen paperiin saisi. Käskin terapeutin vietittään KELAan terveisiä, että ne ovat paperissa vanhemman vaatimuksesta.)
Onko tämä sitten minun lapseni etujen mukaista? Itsellä on ainakin tunne, että KELA haluaa painaa ammattitaitoisia terapeutteja alas ja pois heidän palveluksestaan. Itse vanhempana koen vastaavan toiminnan ammattilaisen ammattitaidon väheksyntänä ja toisaalta piittaamattomuutena minun lapseni tarpeita kohtaan. Koska KELA voi lopettaa mielivaltaisen touhuumisen ja tekemisen? Eikö kukaan vahdi heidän toimintaansa, ilman että aina tarvitsee niiden olla pitämässä puoliaan, joiden voimavarat ovat kaikista tiukimmilla? Muutenkin päätöksistä saa jatkuvasti valittaa... valituskierros tälläkin hetkellä aluillaan mm. asumistuesta ja kohta päästään valituskierrokselle vammaistukiasioissa. Tämän teemme yhdessä tasa-arvovaltuutetun lausunnon ja lakitoimiston kanssa. Ja en siis edes ensimmäistä kertaa ole näiden rattaiden välissä jarruttamassa tasa-arvon ja tasavertaisuuden puolesta. Ihmettelen kuitenkin kovasti, onko tämä hyvinvoinnin keskipisteenä olemista? Tasa-arvoista kohtelua kaikkia kohtaan? Ihmiset huomioon ottavaa tasavertaista toimimista? Kuinka eduskunta voi vuosi toisensa jälkeen katsoa läpi sormien KELAn toiminnan epäoikeudenmukaisuuksia? Ja koska loppuu niiden pompottelu ja painaminen alas, jotka eivät itse osaa tai pysty pitämään omia puoliaan tässä yhteiskunnassa?