Ajatuksia säästämisestä

Lueskelin eilen ja tänään Osuuspankin mainosta Facebookissa, missä annettiin neuvoja siitä, miten säästetään kolmi lapsisessa perheessä. Jutun voit lukea TÄÄLTÄ halutessasi. Taas, niinkuin niin useasti mallina käytettiin kahden vanhemman perhettä, kolmen Nentti (neuro-psykiatrisesti normaali) lapsen kanssa. Toinen vanhemmista käy töissä ja toinen on työtön.

Juttu referoituna kuuluu jokseenkin näin:

1. Lyhyet matkat kävellen tai pyörällä

2. Perheelle vain 1 auto (tämä on myös ilmastoteko)

3. Kiinteiden kulujen minimointi (ei suoratoistopalveluita, vain yksi lehti jne.) 4. Asumiskulujen kontrollointi (3 lapsella vain 2 huonetta ja työhuoneena olkkarin nurkka) 5. Veden kulutuksen minimointi

6. Ostetaan vain tarpeeseen ja kulutuselektroniikka käytetään loppuun

7. Lastenvaatteiden kierrätys

8. Ruokahävikin minimointi

9. Ostetaan alennuksesta (myös laputettua ruokaa)

10. Opetetaan lapsi soittamaan pikaviestimen kautta (skype, whatsapp jne.)

11. Paikataan rikki menneitä vaatteita

12. Kumpikin vanhempi tietää tarkasti rahatilanteen.

No tähän kohtaan voisi ottaa realistisen ajatuksen omasta elämästä, mikä tässä on kuvattu aika tarkkaan meidän osalta. Paitsi, että meillä ei ole autoa, ei kahta aikuista eikä suoratoistopalveluita. Ja matkat on aina kuljettu kävellen, pyörällä tai julkisella. Nyt kun töitäkään ei ole, niin on se viimeinenkin lehti peruutettu. Veden kulutus minimoidaan jokatapauksessa ilmastotekona (maksu kuuluu vielä vuokraan) ja sähkö tulee hiilidioksidineutraalina, mutta halpana (mikä tästä puuttuu kokonaan). Ruokahävikkiin ei juuri ole varaa, laputettu ruoka on välillä ollut ehto sille, että pöydässä on ruokaa ollenkaan. Muuhun, kuin tarpeeseen ei ole varaa ostaa mitään, koska syöt käytännössä kädestä suuhun suurimmaksi osaksi, varsinkin kun samalla koitat tukea täysi-ikäistä lukio-oppilasta kirjojen ymv. suhteen, jonka valtio on pakkovelkaannuttanut jo nyt. Hänhän on ollut täysikäinen jo 6 kuukautta.

Se mikä meillä on mahdotonta, kahden pojan kanssa... Heillä on lakisääteinen oikeus omaan tilaan (ovat jo sen verran vanhoja), mitä toki kukaan ei ota huomioon. Eli minun on taattava heille omat huoneet/tilat, heitä ei voi tai saa asettaa samaan huoneeseen. Mikä tarkoittaa sitä, että luovun omista oikeuksistani omaani tai asun ylisuuressa asunnossa ja maksan enemmän itse, mikä tiukentaa budjettia entisestään. 10. kohtaan ei onneksi nykyisten puhelinpakettien vuoksi ole tarvetta. Rikki menneitä vaatteita meillä on paikattu käsin parsien aina ja paikataan jatkossakin, uusiin ole edes varaa joka kerta kun vanhat hajoaa. Vielä kun niiden tarvitsee olla lapsen tuntoaistien vuoksi tietynlaisia, meillä ne sentään saadaan vielä kaupasta, eikä tarvi teettää erikseen ompelijalla niikuin joissakin perheissä. Lastenvaatteet on kierrätetty niin kauan kuin muistan, mikä on pelastanut monessa kohtaa... Ja meillä tietää kaikki mun rahatilanteen, jopa lapset ja vanhempani, koska aivan liian usein joudun sanomaan, että "Ei, emme voi ostaa sitä, koska ei ole rahaa." Siitä huolimatta tähän asti on pärjätty, joskus jopa varaa vähän matkustella (2-3 vuoden säästämisen jälkeen) ja käydä edes joskus Hesburgerissa, Mäkissä tai mv. syömässä.