top of page

Kun missään ei enää palvella!

  • Writer: Satu Heinonen
    Satu Heinonen
  • 15. helmik. 2019
  • 2 min käytetty lukemiseen

Olen selvitellyt tässä nyt tämän vuoden alun vanhimmaisen poikani raha-asioita hänen kanssaan. Kelan toimeentulotuen, opintolainan valtiontakauksen, Tampereen kunnan sosiaalitoimen ja Nordean pankin välillä. Se mikä itseä ottaa todella aivoon on, että mistään ei enää nykyisin saa palvelua.

Kelasta käsketään ottaa yhteyttä kuntaan, vaikka tietävät, ettei pojan kriteerit täyty tietyissä asioissa... Kriteeristö on kuitenkin heidän luomansa. Kunnasta kerrotaan, että ota yhteyttä pankkiin, koska Kelan kriteeristö ei täyty. Pankista kerrotaan, ettei heillä ole enää neuvojia joille voisi ottaa ajan, kaikki hoidetaan verkkopankissa. Verkkopankin kautta päätös tulee hylättynä ja käsketään ottaan yhteyttä Kelaan. Kelassa on ruuhkaa ja puhelut menee kenelle sattuu ja ne heittelee näitä puheluita jonosta toiseen. Nyt on taas Kelaan jätetty viestiä sähkösen palvelun kautta, koska puhelimella ei saa ketään kiinni ja odotellaan ehkä jossain kohtaa jotain vastausta asian tiimoilta. Ja kun ei sen viestinkään jälkeen saa palvelua:

Kysyttäessä pojan tilanteesta ja miten toimia (jne. viestissä oli monta muutakin kysymystä), vastaus on... "Hyvä asiakas

Kiitos viestistäsi. Teidän tarvitsee tehdä uusi hakemus. Hakemuksen saatte tulostamalla nettisivuiltamme, Kelan palvelupisteestä tai voitte tehdä sen nettisivujemme kautta kirjautumalla verkkoasiointiin. Ystävällisesti"

ja toisessa tapauksessa...

Käsittelyaikaa kysyttäessä 15 päivän jälkeen (kun hakemuksen käsittelyaika on 7 päivää) vastaus on tämä:

"Hyvä asiakas

Kiitos viestistäsi. Otamme sinuun tarvittaessa yhteyttä käsitellessämme hakemuksesi. Näet hakemuksien käsittelylle asetetut tavoiteajat www.kela.fi/kasittelyajat.

Ystävällisesti"

Miten ihmeessä oletetaan 18-vuotiaan ekaa kertaa omillaan asuvan nuoren miehen osaavan kaikki nämä ilman apua ja ilman, että missään vaiheessa mistään kukaan yleensä viitsii poikaa palvella niin paljon, että kertoisi miten asia toimii ja menee? Jos minua ei olisi, niin yhteiskunta jättäisi pojan kuolemaan nälkään ja velkaantumaan rahapulassa? Vaikka nyt jo tuo pakkovelkaannutetaan opintolainalla, vaikka pojalla ei ole vielä mitään tietoa tulevaisuudesta, ammatista tai työstä. Poika kun opiskelee lukiossa.

Ja miten ihmeessä kuvitellaan, että vanhemmat ihmiset pärjää tässä maailmassa omillaan, kun on unohdettu palvelun tärkeys?

©2017 by Satu Heinonen. Proudly created with Wix.com

bottom of page