2019 on jo alkanut ja vaikka lupailin jo vuoden vaihteessa kirjoitusta, sai se nyt odotta tänne asti oman sairastelun takia. Oma vuoteni on siis vaihtunut ja alkanut taivastellen nuorten Leijonien MM-kisojen matkaa ja kuumeessa sohvalla makoillen.
Mennyt vuosi on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen ja vauhdikas. Lentopalloa, politiikkaa, kokemusasiantuntijuutta ja tulihan tuossa käytyä kokeilemassa työelämääkin 8,5 vuoden omaishoitajana kotona olon jälkeen puolen vuoden pätkä palkkatuella. Pariin kertaan on vuoden sisällä haettu opintoihinkin, valitettavasti jääden edelleen paikassa, mutta periksi ei anneta. Keväällä uudelleen! Alkuvuodesta minut nähtiin myös lehtijutussa jos toisessakin. Ensin koskien koulukiusaamista ja sittemmin kokemusasuantuntijuuttani.
Valmistuin siis toukokuussa 2018 kokemusasiantuntijaksi, tältä saralta kesä oli hiljainen... Syksyllä muutama luento ja ohjausryhmän paikka. Tämänkin alkua odotan innolla. Kevään 2019 ensimmäinen luentokin on jo odottelemassa jonossa. Sairaala pitää meistä hyvää huolta ja työnohjaukset ovat parasta antia purkaa kokemuksia.
Poliittisesti esillä on ollut paljon muutakin, mutta toriparkki keskusteluttaa Hämeenlinnassa kovin ja kirjoittelinpa lehteen siitäkin jutun:
Eihän tuo mennyt vuosi nyt tietenkään kaikelta osin ole ollut ruusun terälehdillä tanssimista. Kesällä keskimmäinen poika jäi kiinni tupakan ostamisesta aikuiselta mieheltä minun silmieni alla. Näin ollen oli aika soitella omalle lapselleni Poliisit ja saattaa tekijät vastuuseen teoistaan. Toisaalta nuorimmaisen terapiat oli pitkään katkolla. Itsetunnon pulmien kanssa saatiin taistella pitkään ennenkuin lokakuussa löytyi uusi terapeutti, josta poika on enemmän kuin innoissaan. Sitä edelsi jo taasen yhteydenottoja sairaalalle ja pelko pojan huonon olon lisääntymisestä niissä määrin, että matka veisi uudemman kerran epätoivoisten tekojen kautta. Onneksi niiltä vältyttiin. Nyt taistelua käydäänkin lähinnä vain KELAn kanssa, tämä paperisuo ja pyrokratia on mahdoton ja vanhentunut.
Tähän arjen tasaisuuteen töissä käynti kesän ja syksyn aikana toi mielenkiintoista vaihtelua. Luotsi-säätiöllä työskentely ja keskimmäisen paniikkihäiriötä tutkiessa oli yhdistelmä melko mielenkiintonen. Kaikki kuitenkin näidenkin osalta kunnialla maaliin. Onneksi nuorimmaisen oireet eivät olleet sydänperäisiä, vaan tosiaan kesällä hänelle diagnosoitiin paniikkihäiriö. Noista oireista ei pahemmin ole syksyn aikana meille ongelmia ollut, toivottavasti kaikki jatkuu yhtä hyvällä mallilla ja voitaisiin tuo diagnoosi terapioiden jälkeen vielä jossain kohtaa purkaa.
Töiden päätyttyä marraskuun alussa olikin sitten aika alkaa valmisteleen esikoiseni muuttoa kotoa Hämeenlinnasta Tampereelle. Joulukuun alussa meidän perhettämme koski isoin muutos koko vuoteen, kun 7.12. minä lähdin viemään esikoiden tavaroita kohti Tamperetta ja asunnossamme asuikin yllättäin yksi perheenjäsen vähemmän. Tälläkin hetkellä, kun lomaa on vielä vähän jäljellä, viettelee esikoinen mielummin aikaa Tampereella kavereiden kanssa, kuin perheen kanssa täällä.
Tähän lopuksi, jos jotain hyvää tarvitsee hakea loppu vuoden viimeisten päivien sairasteluista... Niin ne antaa aikaa täysin toisinlaisille harrastuksille. Ja näin ollen sain päätökseen viimeisen parin vuoden projektini, joka vaatii toki vielä vähän silitysrautaa ja kostuttamista muotoutuakseen valmiiksi:
2019
Mitä sitten vielä tulevasta vuodesta voisi suunnata... Itsellä on uusia tuulia puhaltamassa hallituspaikan osalta Hämeenlinnan Vihreissä ja kokemustoimijoiden ohjausryhmässä, sekä ilmeisemmin myös KoKoA ry:n aluevastaavan toimissa. Korkeakouluopintoihin olisi tarkoitus hakea vielä ainakin kertaalleen keväällä, siihen asti etsitään vakavissaan työpaikkaa. Lentopallon parissa jatketaan edelleen samoin Kanta-Hämeen Erilaiset Oppijat ry:n toimissa. Tälläsillä toimilla maakuntavaaleja odotellessa :)
Keskimmäinen poika siirtyy ammattiopintoihin syksyllä ja se tarkoittaa hänen osittaista pois muuttoa kotoa, jolloin jään suurimmaksi osaksi tuon nuorimmaisen kanssa kaksin. Opintojen jälkeen onkin edessä pojalla sitten itsenäistyminen, siihen onneks menee viel kolmisen vuotta. Siitä huolimatta tämä johtaa siihen, että perheellä on muutto pienempään asuntoon viimeistään kesän aikana.
Eli paljon muutoksia edessä... Siitä huolimatta 2019 päälimmäisin tavoite löytyy tästä:
Kiitos mennestä vuodesta kaikille osallisille (nimilista olisi loputon, joten luovun siitä) ja parempaa tätä vuotta 2019! Arvostetaan itseämme ja jokaista yksilöä tässä maailmassa omana itsenään!