Kylmä, kauhea, kaunis ajatus itsemurhasta

SISÄLTÖVAROITUS, EI HERKILLE LUKIJOILLE!!!

Itsemurha-ajatuksia voi olla kaikilla ihmisillä jossain elämänsä vaiheessa. Ajatusten taustalla on usein tarve päästä eroon pitkään jatkuneesta, tuskallisesta olotilasta. Ajatus itsemurhasta tuntuu meistä karmivalta, itsekeskeiseltä ja kamalalta. Kuinka pahaolo toisella tarvitsee olla, että tekisi jotain niin itsekästä ja kamalaa ajattelematta kanssa eläjiään ja sitä millainen tuska heille jää.

Tässä kirjoituksessa minä käännän teille toisen puolen ajatuksesta, sen kauneuden ja rauhan. Kerrottakoon lukijoille jo tässä vaiheessa, että tämä on osa mennyttä elämääni... Minulla EI siis ole mitään hätää, eikä ajatuksia päättää elämääni, ettei kenenkään tarvitse huolestua. Se mitä monikaan teistä ei kuitenkaan ajattele on se, mitä minä haluan teille kertoa. Itsemurhan suunnittelijalle ajatus itsemurhasta ei ole itsekäs, kylmä tai kauhea, vaan kaunis ja rauhallinen.

Minun kohdallani aikoinaan Itsemurha-ajatuksiin johti raskauden jälkeinen ahdistus ja masennus, mitkä hiipi hiljaa yhteiskunnan paineen alla ajatuksiin. En koskaa puhunut kellekkään ajatuksistani, vaan mieitin tekoja pitkään oman pääni sisällä. Pohdin miten ja missä, sekä koska olisi sopiva paikka tai aika. Mietin miten voisin välttyä mahdollisimman pitkälle toisen ihmisten traumatisoinnilta ja kuinka saisin asian hoidettua pois päiväjärjestyksestä niin, että se olisi mahdollisimman siistiä.

Ahdistukseni oli edennyt jo pitkään, eikä kukaan huomannut. Kun tuli neuvolan mielialatestien aika, olin jo ajatuksissani niin pitkällä, että ahdistukseni ei testeissä näkynyt. Itsemurha-ajatus teki elämästäni kauniin, tyynen ja rauhallisen, kun päätös oli tehty vallitsi minut tyyni rauhallisuus. Ei paineita tulevista päivistä, ei ahdistusta tulevien päivien vaatimuksista, ei pohtimista perheen raha-asioiden kanssa, eikä valvottuja öitä huutavan lapsen kanssa.

Samoja asioita kokeneen kaverini kanssa keskustelimme aiheesta viimeksi tänään. Kuvasin hälle ajatuksiani näin:

"Olen kokenut sen rauhan ja ihanan tunteen, kun ei tarvitse enää huolehtia mistään. Voi vaan hetken nauttia siitä tunteesta, enää hetken tuska ja pieni uskalluksen askel, jonka jälkeen voi lipua kaikessa hiljaisuudessa rauhassa pois." Se tunne on sanoin kuvailematon ja äärimmäisen kaunis.

Molemmat meistä edelleen hakee tuota tyyneyden ja rauhan tunnetta. Meille molemmille sen tuo tässä vaiheessa meditointi, minä löydän sen euforisen rauhan myös luonnon keskeltä ja toisaalta molemmille sen tuo, hassua kyllä, kesän jälkeen alkava jääkiekko kausi. :D

Se mikä minut jätti edelleen elävien kirjoihin ja pelasti itsetuhoisilta ajatuksiltani, oli pieni ääni päässäni "Lapset tarvitsevat sinua nyt ja tulevaisuudessa."

LOPUKSI

Tästä kirjoituksesta ei pidä kenenkään loukkaantua, nämä ovat minun kokemuksiani aiheen kääntöpuolesta. Tällä kirjoituksellani en myöskään halua kannustaa ketään itsetuhoisiin tekoihin, vaan hakemaan apua. Minun elämälläni on ollut jälkeenpäin tarkotus, itsemurha olisi ollut vain lopullinen ratkaisu väliaikaisiin pulmiin ja ongelmiin. Minä selvisin, sinullekin varmasti löydetään tie rauhallisempaan elämään. Halusin vain herätellä niitä kauhistelijoita ja toisaalta niitä asioiden kanssa painivia ammattilaisia ajatteleen myös sitä toista puolta. Se hyvän olon tunne tarvitsee pystyä korvaamaan toisella, että ihmiset saadaan takaisin ja elämänhalu palaamaan.

Kiitos ymmärryksestänne!