Hyssyttelyn kulttuuri

Yksi suomalaisista syvään juurtuneista tavoista on hyssytellä asioita. Jos sitä ei sanota ääneen, niin ei sitä ole tapahtunut ja kukaan ei tiedä. Asiat on aina ihan hyvin ja elämä hymyilee. Sitten ihmetellään, kun ihmiset ei ymmärrä. Pidetään rohkeana sitä, että joku uskaltaa kertoa omasta elämästään julkisesti. Aina on se riski, että joku voi antaa negatiivista palautetta. Ai kauhea, mistä on tullut ajatus, että ei saisi antaa negatiivista palautetta?

Aina voi antaa negatiivista palautetta, mutta...

Ainahan meistä jokainen voi antaa negatiivista tai positiivista palautetta siitä mitä kukin omasta elämästään julkaisee. Kuitenkin se, mitä minä kirjotan, ne ovat minun omia ajatuksia omasta elämästäni. Siitä miten minä näen oman elämäni tapahtumat. Se näkemys on subjektiivinen ja, koska minä olen ihminen, on minulla oikeus omiin ajatuksiini ja mielipiteisiini. Minulla on myös oikeus julkaista ne julkisesti niin kuin kaikilla meillä. Niitä joko luetaan tai ei lueta.

Elämä on elämää, eikä se ole aina ruusuilla tanssimista tai helppoa. Se on välillä myrskytuulissa keikkumista kumipatjan päällä keskellä ukonilmaa. Se on byrokratian rattaiden välissä pyörimistä ja vaikeiden asioiden julkistamista. Toisaalta ilon kyyneliä ja hymyilyä, mikä kantaa taas niiden vaikeiden aikojen yli.

Mun blogi

Minun blogini on alkujaan luotu poliittiseksi blokiksi, mistä on ottanut vallan oma elämä ja elämänkokemus. Mä saan voimaa kirjottamisesta ja ajatusten purkamisesta. Kokemusasiantuntijan opinnot avas silmät, kuinka musta-valkoisena moni ihminen asioita näkee ja siihen mä haluan omalta osaltani tuoda muutoksen. Tässä blogissa itsemurhayritys on itsemurhayritys, ei mikään ajatus siitä kun pahin ehkä jossain joskus tapahtuu jne. Näissä kirjoituksissa käsitellään mun omaa ajatusta siitä miltä mun silmissä maailma näyttää poliittisesti ja/tai muuten. Ja toisaalta käydään läpi niin elämän helvetit, kuin ne aurinkoiset päivätkin aina sillon, kun itestä tuntuu hyvältä kirjottaa. 

Minä toivotan omalta osaltani kaikki halukkaat tervetulleeks lukemaan ja toisaalta muille oikein hyvää ja rauhallista jatkoa.

Yhden asian siis lupaan kaikille lukijoilleni, tässä blogissa asioista ei olla hiljaa, eikä niitä hyssytellä.