Huonosti kasvatettu

"Kakara", "Äpärä", "Mukula", "Pentu"... Lapsen ja nuoren maailma on aika raaka. Koulut eivät ole helppoja paikkoja, vanhemmat vaatii koulun jälkeen jaksamaan vielä kotitöitä ja läksyjä, tarvitsisi jaksaa harrastaakkin jotain ja kavereiden tapaaminen on ehdoton must. Kaikki komentelee ja vaatii kaiken aikaa jotain.

Kuinka moni meistä aikuisista elää vastaavaa maailmaa? Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen on vielä toki pakko vähän siivota ja tehdä ruoka. Ainakin yksinhuoltajana niiden lasten läksyihin on pakko juuri minun laittaa aikaani ja itsekkin pitäisi harrastaa jotain. Ja mites ne kaverit? Mutta mitä jos joku tulisi vielä kertomaan siihen korvanviereen kokoaika, kun huone on kuin kaaos, ja kuinka vieläkään ei ole tapahtunut sille mitään? Ja noikin ja nääkin on tekemättä ja voisitko nyt jo tehdä asioille jotain...

Sen lisäksi, lapsilta me vaadimme, että ruutuaika on max. 2h per päivä. Ulkona on oltava vähintään 2h / päivä. Harvempi vanhempi rajottaa kuitenkaan omaa ruutuaikaansa tai seuraa omia ulkoilujaan, että joka päivä siihen laitetaan vähintään se kaksi tuntia.

Johan jalkapallon MM-kisojen yksi peli kestää kauemmin kuin 2h, sen lisäksi, että sitä on pakko kommentoida Facebookissa ja jakaa muutama ajatus Messengerin tai muun kautta pelin jälkeen. Ja kaikki tämä kätevästi kännykältä. Noh, lapsi kuitenkin ajan myötä tottuu siihen, sekä siihen, että vanhemmat saavat aikuisina päättäjinä tehdä mitä he haluavat.

Lapsemme / Nuoremme kulkevat tuolla kaduilla meidän kanssamme ja ilman meitä. Yhtä aikaa kymmenet ja taas kymmenet ihmiset arvioivat meidän vanhemmuuttamme ja kyvykkyyttämme vanhemmuuteemme. Jokainen meistä lapsen kanssa kadulla kulkiessa toivoo ja vaatii, että lapset osaisivat käyttäytyä hyvin kulkiessaan... Mutta aina se ei onnistu. Varsinkin teini-ikäisellä nuorella tai sillä lapsella jolla on nyt ahdistava päivä, se stressikuppi kaatuu juuri silloin, kun toivoo, että se vielä hetken kestäisi. Se lapsi/nuori alkaa huutaa ja raivoamaan vanhemmalleen ja haukkumaan vanhempansa. Kuinka monelta siinä vaiheessa pääseekään suusta, että "Onpa huonosti kasvatettu mukula/kakara?" Näin helppoa on arvostella toisen kasvatusta edes haluamatta ymmärtää lasta tai sitä vanhempaa, joka joutuu ryöpyn kohteeksi.

Ja ei, ei mukula tai kakara, vaan lapsi ja ei huonosti kasvatettu, vaan hyvin. Silloin kun lapsi uskaltaa laittaa vanhemmalleen vastaan luottaa hän aikuiseen. Hän luottaa siihen, että vanhempi pystyy ottamaan vastaan sen pahan olon mikä hänellä on sillä hetkellä. Ahdistaa ja ottaa päähän... Vanhempi saattaa huokaa syvään "Taas se alkaa, jo kuudes kerta tällä viikolla...." siihen se aikuinen tuomitsemaan viereen kuinka olet huono kasvattaja ja kakarat on niin huonosti kasvatettu voi olla joskus liikaa.

Entä kiusaava lapsi? Onko hän huonosti kasvatettu? Ei välttämättä, kiusaaminen voi olla seuran painostamisesta johtuvaa tai vaikka vaan siitä, että lapsella on itsellään paha olla. Se, että on paha olla ei välttämättä myöskään johdu huonosta kasvatuksesta. Syy voi olla esim. kiusaamisen kohteeksi joutumisesta tai siitä, että on vaikeuksia koulussa opinnoissa, eikä vaan jaksa enää. Lapsien aivot ovat ihmeelliset ja mielikuvitus rajaton. Sillä, että kiusaa muita voidaan kipuilla aika monia erilaisia asioita, kuten esim. vaikka teini-ikää.

Itse muistan tilanteen ajalta, kun lapset olivat pienempiä. Olin raatanut pitkän päivän töissä, tulin kotio ja pakko lähtee kauppaan. Olin jo siinä kohtaa aivan puhki päivän työtaakasta, kotona odotti siivoukset... Noh, hetki siivouksia ja lapset mukaan ja kauppaan. Kotona viimeset puhuttelut ennen lähtöä. Päästiin kaupalle ja siit se meno alko, juostiin ympäri kauppaa ja huudettiin ja riehuttiin. Minä vieressä sanomassa, että "Koittakaas nyt vähän rauhottua, et äiti kerkee hetken kattoon mitä me syötäisiin." Vastaus kuulu vierestä niin, et tärykalvoissa kaiku "Kato, veikkaaaaaaa... Ota kii, et saa lällällää." Ja syvä huokaus omasta suusta perään.

Viereen osu sitten keski-iän ylittänyt mieshenkilö oletettavasti vaimonsa kanssa. Alkoi kovaan ääneen puhuminen, kuinka on niin huonosti kasvatetut kakarat, kun eivät ees äitiään tottele. Mies todellakin piti huolen siitä, että minä kuulin mitä hän siin vieres puhui ja, että tiedän, että puhutaan juuri minun lapsistani. Onneksi hetken matkan päästä meidän tiet hieman erosi ja se juputus huonosti käyttäytyvistä lapsista jäi taakse. Kerkesin jo huokaseen, että "Huh, sain pidettyä suuni kiinni.", kunnes tuo mies palasi maitotiskillä viereeni ja sama mutina alkoi taas. Sit katkesi pinna... Ilmotin miehelle, et "Tule ite kasvattaan nää vammaset kakarat ja sano sitten vasta." Rumasti sanottu, mutta tottahan se oli, minun lapseni on erityisiä ja kulkevat vammaisstatuksen alla. Mies toki sulki suunsa, otti maitonsa ja poistui kassan kautta vilkkaaseen tahtiin edes pyytämättä anteeksi käytöstään. Joten kyllä ne aikuisetkin osaa, ehkä hänet on huonosti kasvatettu jossain vaiheessa, eikä hän kyenny nyt pitää suuttaan kiinni, kun lapset eivät käyttäytyneetkään kuin enkelit.

Aina se huonosti käyttäytyväkään lapsi ei ole huonosti kasvatettu. Ei tuomita toisia tietämättä taustoista. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Eikä tuomita tai arvoida vanhemmuutta sen kiukkuavan lapsen kautta, vaan mennään vaikka auttamaan. Usein se lapsien huono käytös tyssää siihen, kun vanhemman viereen ilmestyy vieras henkilö tukemaan sanottua sanaa... Tai kysytään edes, että "Anteeksi, voinko olla avuksi." Ei siitä ainakaan kellekkään haittaa olisi.

Yhteisö kasvattaa? Itse olen yhteisöni kasvattama. Missä se yhteisö on nyt?