Ajatuksia kevään väsymyksestä

Kevät tuli ja suuntaa kesään, ulkona tuntuu välillä olevan jopa niin lämmin, että vois heittää pitkähihastakin harteille. Silti oma järki sanoo, että maassa on vielä lunta, joten tervettä pitää se paita päällä. 

Kevään tultua vastaan kävelee paljon ihmisiä, moni aika näreissään olevan näkösinä... 'Katse voisi tappaa kilon palasiin.' Lapset ja aikuiset ovat väsyneitä pitkän pimeän ja rankan talven jälkeen. Käyttäytymisen perus pilarit ovat kaukana kateissa, ei jakseta tervehtiä, vastaukset tiuskitaan päin toisen naamaa tai ei vastata ollenkaan. Yhteiskunta painostaa käyttäytymismalliin, mihin monikaan ei keväällä pysty. Itsekkin olen väsynyt ja herkillä, vaikkakin erittäin onnellinen kevään tulosta.

Yleisesti ottaen kevät on se aika, kun pitäisi päästä ottamaan rennommin, mutta yhteiskunta ja ympäristötekijät painostavat tekemään toisin. Opettajilta vaaditaan vielä hetki jaksamista lasten kanssa, lapsilta vaaditaan ennen kesälomaa vielä reilu kuukauden verran jaksamista yrittää parhaansa koulussa. Vanhemmilta vaaditaan töiden lisäksi, missä painaa päälle kevään touhut, vielä jaksamista ja ymmärrystä sitä kiukuttelevaa lasta kohtaan, joka on ihan valmis lyömään koulun kanssa jo hanskat tiskiin. Sitten vaaditaan vielä muiden väsyneiden vanhempien kanssa jaksamista olla yhteydessä ja pitää kaverisuhteita yllä. Toisaalta vaaditaan jaksamista kotona kodin ylläpidollisiin hommiin ja omakotitalojen omistajien pihatkin huutavat hieman jotain tekemistä. On kesämökkien ja veneiden kunnostamiset, laituritkin pitäisi laskea vesille, autonrenkaat vaihtaa, hiekotushiekat harjata pihoista, ikkunat pestä, verhot vaihtaa, polkupyörät/skootterit kunnostaa ja se perkeleen lapsikaan ei auta, vaan aina vaan kiukuttelee ja haukkuu muita.  Ympäristötekijät imevät kevään ensimmäisinä hetkinä ne viimeisetkin voiman rippeet ja liikkeelle lähteneet ihmiset saavat hermopäätteemme ylikuormittumaan. 

Onko tuo siis ihme, jos joskus tulee sanottua pahasti toiselle ihmiselle? Joka sitten väsymyksissään tulkitsee asiat täysin päin prinkkalaa. 

Kysymys kuuluukin, että onko tuo kaikki ja vähän päälle pakko tehdä juuri nyt? Voisiko hetken vielä palautella voimiaan ja antaa auringon tehdä se tehtävänsä? Mihinkä tässä valmiissa maailmassa on aina niin kamala kiire? Se ylimääräinen 15 minuuttia lepoa ei vie meiltä mitään pois, mutta se auttaa meitä jaksamaan hetken pidempään.

Nyt kun kesän portit jo aukeaa ja puut puhkeaa lehtiin. Lumi on sulanut ja mielikin auringon voimasta voi paremmin. Olen ollut todella tyytyväinen siihen, että huonoina päivinä osasin ottaa aikaa itselleni. Viimeinen viikko on aherrettu pojan synttäreitä, eilen juhlittu... Niin tänään otetaan rennosti auringonpaisteesta nauttien, vaikka koti pursuaa töitä. Kaikella on vielä kyllä aikansa ja paikkansa.

Aurinkoista ja rentouttavaa kesän alkua lukijoille!