Haastattelijana Kodin Kuvalehti

Väittäisin, että jokaisen lapsen unelmissa on joskus päästä lehtien palstalle, tai tv:seen. Kaikki haluaisivat joskus hieman julkisuutta, ainakin ajatuksissaan, kun haaveet ammateista on vielä julkisuutta tavottelevia. Sen lisäksi julkisuutta tavoittelevat tietysti tunnetut ihmiset, erilaiset seurat, järjestöt, yhteisöt ja tapahtumat. Mutta kun alkaa kirjottamaan blogia, ei pienimmässä ajatuksessakaan käy mahdollisuus siitä, että jotain päivänä tuon blogin vuoksi sinuun otetaan yhteyttä valtakunnallisesta lehdestä ja pyydettäisiin sinulta haastattelua. Näin kuitenkin kävi.

Blogiini kirjoittama teksi koulukiusaamisesta oli noussut Kodin Kuvalehden toimittajan silmiin ja hän halusi kuulla enemmän ajatuksiani. Näinpä tammikuun alussa 2018 sain toimittajalta viestin blogini kautta toiveesta haastatteluun.

Ennen haastattelua...

Tänään 14.1. kun kirjotan tätä ensimmäistä osaa tästä kirjoituksesta on haastatteluun vielä aikaa hetki. Huomenna aamuni täyttää siivoaminen ja uinti paikallisessa uimahallissa infrapunasaunan kera + kauppareissu. Ihan tavallinen arki, niinkuin kenellä tahansa. Itseä kuitenkin jo jännittää ja tunne sisällä on kaikkea muuta kuin ihan tavallinen. Ajatuksia vilisee... Millainen jutusta tulisi? Mitä ihmiset jotka tuntevat mahtavat sanoa? Mitä minä osaan sanoa? Olen aina ollut kova jännittämään varsinkin vatsallani ja toisaalta koe tilanteissa kouluissa jännitys on jopa lamaannuttavaa. Ja tieto tästä lisää vain entisestään jännitystä. Se millainen jutusta tulee nähdään kuitenkin vasta sitten, kun haastattelut on tehty, juttu kirjoitettu ja tarkastettu, sekä painettu ja ulkona.

Heti haastattelun jälkeen...

15.1.2018

Näin se on haastattelu ohi ja ensimmäinen ajatus kaikesta on suuri kiitollisuus siitä miten tärkeä asia on ja miten sitä käsiteltiin. Toimittaja kertoi eka miten juttua työstää ja ketä on jo haastateltu jne. Juttu julkaistaan 4/2018 lehdessä ja näin ollen tulee julki helmikuun lopun puolella. Alku oli todella jännittävä, mutta kun juttuun päästiin niin kyllä sitä asiaa riitti. Haastattelun aiheena koulukiusaaminen on melkosen laaja ja kaikista vaikeinta taisi olla muistella omia vuosiaan koulussa koulukiusattuna. Ei ehkä niinkään sen vuoksi, että tunteet olisivat tuota haitanneet, vaan sen vuoksi, että yksityiskohdat ovat hämärtyneet jonkin verran vuosien varrella siitä mitä tapahtui ja missä järjestyksessä. Kaiken kaikkiaan kaikki tuntui kauhean vaivattomalta. Toimittaja oli hyvä ja keskusteli aiheesta sen verran luontevasti, ettei itse huomannut olevansa edes haastateltavana, vaan ihan kun olisi ystävänsä kanssa asiasta höpötellyt. Tottakai silti mielessä piti pitää kaiken aikaa, että kyse on haastattelusta, mutta eipä tuo toimittaja sitä aihetta koittanut edes viedä rajojen ulkopuolelle. Toisekseen tuleehan juttu minulle vielä tarkastettavaksi ja saan sieltä halutessani poistaa mitä itse en tunne valmiiksi ulos tuotettavaksi tai lisätä sinne, jos jotain oleellista jää mielestäni puuttumaan.

Onko sitten hyvän toimittajan tunnusmerkkejä se, että ei ole kysymyksiä valmiina, en tiedä. Mutta ainakin sen antaa vapauden viedä asiaa ja juttua vähän siihen suuntaan, kuin mihin itse haluan sitä vietävän ja hieman liikkumavaraa siinä mitä kertoo ja mitä ei. Ja niinkuin toimittaja sanoikin, että varmasti nauhaa kuunnellessa tulee mieleen monta lisäkysymystä, joten tarkistimme yhteystiedot jatkokontaktien varalta, jotta kysymykset saisivat vastauksensa ja toisaalta juttu tarvittavaa täydennystä.

Hassuinta varmaan oli ja totesimme sen toimittajan kanssa molemmat yhdessä... "Oli mukava jutella!", vaikka aihe olikin vaikea, niin sitä se todella oli.

Nyt odotellaan mielenkiinnolla jatkoa!

Valokuvauspäivä

Tänään on 17.1. ja äsken minuun otti yhteyttä Kuvalehden valokuvaaja ja sovimme valokuvauksen ajankohdaksi 18.1. keskipäivällä. Toimittajan ajatuksena oli ottaa kuva kotonamme valokuvausseinän luona, sekä mahdollisesti kävelemässä ulkona. Omissa ajatuksissani olisi ja ajattelin huomenna ehdottaa, että kuva vanhan kouluni edustalla voisi olla myös hieno lehdessä ja kävellen siihen nykyiseltä asuinpaikaltani missä asun (ihan lapsuuden kotini vieressä) ei olisi edes kovin pitkä matka. Katsotaan mitä mieltä kuvaaja asiasta on.

Tänään kuvattiin kotonani, toimittaja oli ihastunut valokuvaseinääni ja näinpä minusta otettiin kuvia valokuvaseinäni edessä kutomaassa. Samoin sohvalla istuen... Sen jälkeen lähdimme ulos muistelemaan lapsuutta ja kävelemään alueella... Otimme kuvia myös ehdotukseni mukaisesti vanhan alakouluni pihalta, olipa naapurin poikakin minut bongannut koulunsa pihasta kävelemästä :) Valokuvaajan kanssa vietetty aika yhteisen mielenkiinnon kohteena oli mukavaa aikaa ja välillä oli vaikea olla hymyilemättä, kun piti näyttää mietteliäältä ja ajatuksissaan olevalta. Kuvaajan työasennot olivat kyllä välillä ergonomiasta kaukana, mutta saimme onnistuneita kuvia liutan. Kunnes viimeisempänä vanhan kouluni pihassa kuvaaja kompastui rappusissa ja löi kameran seinään niin, että linssi irtosi. Sai hän linssin jotenkin paikalleen, mutta eihän tuo toiminut enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Toivottavasti ei tullut kallista vahinkoa :)

Tarkistusten aika...

Ensimmäinen tarkastuskerta on ohi... Muutamia asiavirheitä ja lisäyksiä tekstiin tehtiin. Muuten kuulosti todella hyvälle. Oli hieno tehdä ihmisen kanssa töitä, joka ammatikseen tuottaa tekstiä. Niin vaivatonta ja helppoa :)

Nyt se on menoa...

Ainoo mikä jäi hieman harmittaa tässä, etten voi julkaista blogiani asiasta ennen jutun julkaisua... Olisi ollut kiva, että olisitte saaneet seurata tätä hetki hetkeltä jutun etenemisen myötä.

Jutun julkaisun jälkeen...

On hienoa nähdä miten ihmiset pitivät jutun julkaisua tärkeänä. Yllätyksekseni sain anteeksipyyntö -viestin entiseltä luokkakaveriltani, kun hän oli jutun lehdestä bongannut. Kerrottakoon, että hän ei kuitenkaan liittynyt tai ollut millään tavalla osana tätä kiusaaja porukkaa. Kertoi kuitenkin kaikkien tienneen siitä, että minua kiusataan... Kukaan ei vaan tehnyt asialle mitään. Yleisesti vastaanotto jutulle oli hyvä ja ihmiset kokevat tärkeäksi asiaan esillä olemisen, poikipa tuo yhteydenoton Kiusaamista vastaan ry:ltäkin, nyt odotan mielenkiinnolla mitä he ovat kehitelleet ja millaista yhteistyötä he välillemme ovat ajatelleet.

Jutun voi lukea täältä: https://www.digilehdet.fi/kodinkuvalehti/88f66a33-592e-4684-a8cf-5d8dbe1a6137​