Joulu ja mennyt vuosi

Monelta osalta yksin vietetty Joulunaika saa pohtimaan monia asioita. Useasti Joulunaika ja loppu vuosi muutenkin saa pohtimaan mennyttä ja tulevaa. Niitä hetkiä edellisestä vuodesta mistä on kiitollinen ja toisaalta sitä mitä odottaa tulevalta vuodelta.

Mennyt vuosi on ollut vaiherikas monelta osalta. Olen aloittanut taas uudet opinnot ja saanut monia uusia tuttavia ja ystäviä. Olen löytänyt itseni kuntavaalien ehdokaslistalta ja sittemmin Luolajan Kajastuksen puheenjohtajan paikalta, mitkä molemmat ovat tuoneet uusia ihmisiä osaksi elämääni. Hommat myös Kanta-Hämeen Erilaiset Oppijat ry:n hallituksessa sai jatkoa. Olen ollut osana tekemässä Pekka Haaviston paikallista presidentinvaalikampanjaa ja valitsemassa Vihreille uutta puheenjohtajaa sekä hakenut poliittisia vaikutuspaikkoja. Vaikka paikkoja ei minulle tänä vuonna suotu, on muutoksia vuoteen ollut enemmän kuin riittävästi. Olen jatkossa myös valittuna tulevien vaalien vaalilautakuntaan ja saanut siihen koulutuksen vielä vuoden 2017 puolella. Olen tukenut omia lapsiani elämän poluillaan ja saan olla erittäin onnellinen, että saan heidän kaikkien kanssa jatkaa tätä meidän elämänpituista matkaa yhdessä. Ennen kaikkea mennyt vuosi on tuonut taas roppakaupalla elämän kokemusta ja näkemystä.

Elämääni on suotu loistavia ihmisiä, joista osasta on tullut erittäin läheisiä. Toisaalta samalla olen joutunut kokemaan luopumisen ja surun tuskan yhdistettynä siihen ahdistukseen mitä avuttomuuden tunteesta tulee. Olen ollut erittäin väsynyt ja tuskastunut, joskus jopa tuntenut oloni masentuneeksi ja apaattiseksi. Aina ei vaan jaksa painaa.

Tämän kaiken keskellä olen kuitenkin taas oppinut lisää itsestäni, läheisistäni ja lapsistani. Näinpä taas kerran vuoden vaihduttua jo seuraavaan, saan tuntea itseni erittäin kiitolliseksi kaikesta mitä olen saanut kokea.

Tämän vuoden alku tuokin tullessaan taas suuria muutoksen tuulia ja niitä odotan jännityksellä, mutta suuressa uskossa siihen, että ne helpottavat tulevaisuuttamme. Samalla haen jatko-opiskelupaikkaa HAMK:sta ja toivon sen saavani ensi syksylle. Keväällä on myös totuuden hetki miettiessämme esikoiseni jatko-opintoja ja taitaa tuo kirje kutsuntoihinkin jo pian kolahtaa luukusta sisään. Äitiä jännittää taas varmasti enemmän kuin poikaa. Keskimmäisen uudelleen diagnosointi tuo varmasti omat metkunsa kevääseen ja EHO:n kirjoittaminen on edessä. Tällä tavalla taataan pojan tarvitsema apu jatkossa ja hyvä niin. Opintojen 9. vuosiluokka starttaa sittemmin syksyllä ja kohta onkin aika pohtia jatko-opintoja ja itsenäistymistä. Mihin nää vuodet on näiden pienten kanssa kuluneet ja kadonneet? Myös hoitava taho taitaa sittemmin muuttua.

Nuorimmaisen tutkimukset heti vuoden ensimmäisellä viikolla väkisinkin laittoi hieman jännittämään, mutta hyvinhän tuo meni. Mitä se ja toimintaterapeutin arvio sitten tuo jatkossa tullessaan onkin sitten jo ihan toinen asia. Ja onhan tuolla pojalla jo viiden kouluvuoden aikana vaihtumassa taas opettajakin (jo 6 opettaja 5 opiskeluvuoden aikana), kun oma jää äitiyslomalle.

Näistä tämän hetken KAT (kokemusasiantuntija) opinnoista valmistun itse toivottavasti toukokuussa ja mielenkiinnolla odotan mitä se mahdollisesti antaa syksyä ja tulevaisuutta ajatellen, joka tapauksessa ensin on edessä Sosionomin opinnot, jos niihin vaan sisälle pääsen. Varmaa on ainoastaan se, että noin 3 vuoden päästä viimeistään omaishoitajuus on ohi ja minua kutsuu vihdoin työelämä. :)

Niin ja olenhan aloittanut tämän bloginkin kirjoittamisen. Hyvää jo alkanutta vuotta 2018!