Puheeni Vihreiden puoluevaltuustossa 20.9.-21.9.2025 Kotkassa

Talouspoliittinen ohjelma (veropolitiikka): Yleiskeskustelu

Kiitos työryhmä hyvästä ja laajasta työstä tiiviissä aikataulussa jo tähän mennessä. Ehkä jopa luvattoman tiiviissä aikataulussa. Veropoliittinen ohjelma ei ole pieni kokonaisuus ja se tulee tehdä harkiten ja tutkittu tieto edellä. 

Haluan nyt nostaa keskusteluun verotuksen kannalta kiertotalouden ja sen verotukseen liittyviä asioista…

Valtiovarainministeriö on todennut 18.9.2025, että kiertotalouteen siirtyminen on välttämättömyys, sillä luonnonvarojen ylikulutus on kolminkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana ja, että ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemisen taustalla on sama juurisyy: luonnonvarojen ylikulutus.

On jo paljon puhuttu, että kierrättämisessä ja korjaus- ja huoltopalveluissa on tupla tai jopa tripla verotus alv:n ja marginaaliverotusten muodossa ja, kuinka tämä ei kannusta kuluttajia valitsemaan korjaamista tai kierrätettyä uuden ostamisen sijasta. Vähemmän on kuitenkin puhuttu kierrätetystä materiaalista luoduista uusista tuotteista, joissa on sama verotus, kuin muissa tuotteissa, vaikka niiden valmistus kuluttaa vähemmän luonnonvaroja. Tämä heikentää esimerkiksi kiertotaloustuotteiden kilpailukykyä.

Kiertotalouden juna on jo liikkeessä ja Suomi on jo myöhässä, eikä haliituksen toimissa näy merkkiäkään edistää asiaa Valtiovarainministeriön ulostulosta huolimatta. Kiertotalous on välttämätön, jotta me saamme kulutuksemme planetaarisiin rajoihin. Ei kuitenkaan riitä, että me pudotamme palveluiden ja kierrätystuotteiden verotusta. Meidän on vaadittava ja asetettava pikamuodille, ultrapikamuodille ja krääsälle suurikokoinen verotus, ettei näiden tuotteiden tuominen maahan yksinkertaisesti kannata.

Me emme halua, että meidän rahat valuu ulos Suomesta ja kohti Kiinaa. Me emme halua myrkyttää itseämme ja lapsiamme näillä tuotteilla. Emmekä me halua, että nämä samat tuotteet vaarantaa meidät turvallisuuden ja hyvinvoinnin osalta. Me tarvitsemme vahvan kiertotalousverotuksen ohjaamaan ihmisten kulutustottumuksia. Me haluamme ihmisten kulutustottumuksen muuttumista kuluttajista kestättäjiksi.

Viimeisenä Onnea Kotkan Vihreät 40 vuotisesta taipaleesta ja kiitos, että otitte meidät vastaan.

Reilun muutoksen ohjelma: lähetekeskustelu

Kun puhumme reilusta muutoksesta – oikeudenmukaisesta siirtymästä kohti kestävää yhteiskuntaa – meidän on kysyttävä: kenelle muutos on reilu? Reilu muutos ei ole vain ympäristökysymys. Se on myös sosiaalinen kysymys. Se on kysymys osallisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja siitä, että kukaan ei jää kehityksen ulkopuolelle. Itse puhun nyt vammaisista, mutta voisin puhua vaikka osa- ja täsmätyökykyisyydestä, joihin myös moni vammainen kuuluu.

Vammaiset ihmiset kohtaavat arjessaan esteitä, joita moni ei näe. Julkinen liikenne, digipalvelut, koulutus, työelämä – kaikki nämä voivat olla saavutettavia tai saavuttamattomia riippuen siitä, miten ne on suunniteltu. Reilu muutos tarkoittaa, että nämä rakenteet uudistetaan niin, että ne palvelevat kaikkia – ei vain enemmistöä.

Erityisammattioppilaitokset kouluttavat ammattilaisia suoraan eläkkeelle, ilman mahdollisuutta työelämään. Meiltä puuttuu toimivat välityömarkkinat... Enkä tässä kohtaa malta olla sanomatta, että kiertotaloutta edistämällä saisimme myös työpaikkoja näille markkinoille. Moni kiertotaloustyö, kun ei vaadi pitkää koulutusta vaan tekeviä käsiä. Tästä saisi myös työntekijä kunnon palkan, hänestä tulee tuottava yhteiskunnan jäsen ja hän saa tunteen kuuluvuudesta yhteiskuntaan sekä tuo yhteiskunnalle verotuloja.

Reilu muutos ei ole valmis, ennen kuin se näkyy jokaisen arjessa. Se ei ole reilu, jos se jättää vammaiset ihmiset sivuun. Mutta kun muutos tehdään yhdessä – kuunnellen, osallistuen ja rakentaen esteettömästi – siitä tulee enemmän kuin muutos. Siitä tulee edistys.

Vammaisten arki on yhteiskunnan peili. Kun se on sujuvaa, saavutettavaa ja arvostettua, koko yhteiskunta voi hyvin. Reilu muutos ei ole vain mahdollisuus – se on velvollisuus.

Ympäristö-, luonto- ja eläinpoliittinen ohjelma: lähetekeskustelu

Luonto ei tarvitse meitä, mutta me tarvitsemme luontoa. Metsät, vedet, eläimet ja ekosysteemit muodostavat verkoston, joka ylläpitää elämää, taloutta ja kulttuuria. Tämä verkosto on kuitenkin hyvin haavoittuva. Ilmastonmuutos, lajikato ja elinympäristöjen tuhoutuminen ovat todellisuuksia, jotka vaativat meiltä tekoja – ei vain sanoja.

Siksi meidän on tunnistettava ja tuettava heitä, jotka sen edestä taistelevat. Kolmannen sektorin - säätiöt, kansalaisjärjestöt ja vapaaehtoiset - ovat tahoja, jotka toimivat siellä, missä julkinen valta ei yksin riitä. Esimerkiksi Luonnonperintösäätiö suojelee vanhoja metsiä ostamalla ne suoraan suojeluun. Heidän työnsä ansiosta tuhannet hehtaarit metsää ovat säästyneet hakkuilta. Toisaalta Itämerisäätiö keskittyy haavoittuvan Itämeren suojeluun. He tukevat tutkimusta, koulutusta ja konkreettisia toimenpiteitä, kuten ravinnekuormituksen vähentämistä. Itämeri ei ole vain ekologinen kysymys - se on myös taloudellinen ja geopoliittinen kysymys.

Meillä Hämeessä Vanajavesisäätiö tekee tärkeää työtä Vanajan vesistön olojen parantamiseksi, ja yhtä aikaa puhditamo ajaa ohijuoksutuksia suoraan Vanajan vesistöön isoimpien sateiden aikaan, kun se ei enää vedä. Tarkoittaen siis sitä, että ihmisten viemärijätteet kelluvat sen jälkeen vesistössä ja uimarannoilla. Vanajavesi ei ole ainoa mihin jätevesiä ohijuoksutetaan, vaan tätä tapahtuu ympäri Suomen.

Euroopan komission raportti vuodelta 2023 korostaa, että kansalaisjärjestöt ovat usein ensimmäisiä, jotka havaitsevat ympäristön muutoksia ja reagoivat niihin nopeasti. He ovat luonnon varhaisia varoittajia - ja sen sinnikkäitä puolustajia. Meillä on poliittinen vastuu varmistaa, että kolmas sektori saa toimia vahvasti, vakaasti ja pitkäjänteisesti.

Säätiöt ja järjestöt eivät toimi yksin. He tekevät yhteistyötä kuntien, yritysten ja tutkijoiden kanssa. He yhdistävät tieteen ja käytännön, idealismin ja realismin.

Me tarvitsemme kaikki tekemään töitä yhteisen luontomme suojelemiseksi ja ihmisten hyvinvoinnin tukemiseksi. Luonto ei ole vain maisema, jonka läpi kuljemme – se on meidän elinehtomme.

Sosiaaliturvaohjelma: lähetekeskustelu

Meidän tehtävämme on rakentaa yhteiskuntaa, missä jokaisella on mahdollisuus elää arvokasta elämää riippumatta taustasta, työmarkkinoiden asemasta, terveydentilasta tai elämäntilanteesta. Tässä työssä perustulo on yksi keskeisimmistä välineistä. Perustulo ei ole vain sosiaaliturvan tekninen uudistus, vaan se on poliittinen kannanotto ihmisarvon puolesta, mutta ennenkaikkea

keino purkaa byrokratiaa, vähentää köyhyyttä ja vahvistaa yksilön vapautta.

Perustulon tason on oltava sellainen, että sillä turvataan ihmisarvoinen elämä. Sen on oltava konkreettinen turvaverkko, joka mahdollistaa asumisen, ravinnon ja osallisuuden. Perustulo tulee nähdä myös investointina mielenterveyteen, yrittäjyyteen ja luovuuteen. Samalla meidän on varmistettava, että perustulo ei rahoitu heikentämällä muita sosiaaliturvan muotoja tai siirtämällä vastuuta pienituloisille.

Meidän velvollisuutemme on siis varmistaa, että perustulon rahoitus on oikeudenmukainen ja riittävä. Se ei kuitenkaan ole vain talouspoliittinen kysymys, se on arvovalinta inhimillisyyttä ja ihmisyyttä korostaen. Perustulo lopettaa ihmisten nöyryyttämisen ja rahan "kerjäämisen", sekä mahdollistaa erilailla myös keikkatyön teon ja poistaa työllistymisen sudenkuoppia.

Ennenkaikkea se on valinta siitä, millaisen yhteiskunnan me haluamme rakentaa ja ketä me haluamme pitää mukana yhteiskunnassa.