Oulun puoluevaltuuston puheet 26.-27.9.2026

26.9.2026 Poliittinen keskustelu

Kiitos puheenjohtaja ja hyvät kollegat

Olen viime aikoina käynyt useita luottamuksellisia keskusteluja, joita en voi valitettavasti enempää avata. 

Mutta kuten kaikki kuitenkin tiedämme on hallitustyöskentely erilaisissa organisaatioissa yksi osa poliittista vaikuttamista riippumatta organisaation koosta tai tehtävästä.

Hallituksessa istuminen ei ole mikään seremoniamestarin paikka, vaan paikka missä vastuu muuttuu konkreettiseksi. 

Jokainen meistä tietää, että kun päätöksiä tehdään, mukana kulkee aina myös riskejä: taloudellisia, oikeudellisia ja maineeseen liittyviä. Kun hallituksessa havaitaan riski, kaikkien pitäisi se nähdä. Mutta jos kukaan ei sano sitä ääneen, koska se hidastaisi prosessia tai paljastaisi, ettei päätös olekaan vielä valmis... juuri siinä kohdassa vastuu muuttuu näkyväksi.

Jos riski toteutuu, laki ei kysy: Miksi hallitus epäonnistui? vaan "Miksi sinä et toiminut?"

Vaikeneminen ei ole neutraali teko. Vaikeneminen on päätös ja päätöksestä syntyy vastuu.

Lakien periaatteet ovat selkeitä: Hallituksen jäsenellä on velvollisuus toimia organisaation edun mukaisesti. Jos hän näkee riskin, mutta vaikenee, hän voi olla henkilökohtaisesti vastuussa vahingosta, joka olisi ollut estettävissä.

Kun astumme hallitusvastuuseen, emme astu kollektiiviseen turvaverkkoon. Me astumme henkilökohtaiseen tilivelvollisuuteen.

Se on lupaus siitä, että minä... Kyllä juuri minä. Luen paperit, kysyn, pysäytän ja sanon ääneen sen minkä muut vain aavistavat tai ajattelevat... Enkä vaikene, jos näen riskin.

Kuten Sofia sanoi, rohkeus on sitä, että ollaan äänessä myös silloin kun meitä pelottaa. Johtajuus näkyy silloin, kun jokin tuntuu epämukavalta. Ja kun jokin menee pieleen, kysymys ei ole: "Miksi kukaan ei puuttunut?" vaan "Kuka olisi voinut puuttua ja miksi hän vaikeni?"

Hyvä puheenjohtaja, puoluevaltuusto ja hyvät katsojat, 

vastuu ei ole ryhmän varjo. Vastuu on yksilön valo. 

Ja se valo syttyy siinä hetkessä, kun joku uskaltaa sanoa: "Tämä ei ole oikein."  KIITOS

27.9.2026 Luonto- ja ympäristöpoliittinen ohjelma: Yleiskeskustelu

Kiitos puheenjohtaja ja iso kiitos työryhmä.

Myös tähän ohjelmaan toivoisin hieman vahvuutta kannanottojen osalta lisää.

EU:n ekosuunnitteludirektiivin laajentaminen on keskeinen osa tätä ohjelmaa: se parantaa tuotteiden kestävyyttä, korjattavuutta ja kierrätettävyyttä, laajentaa vaatimukset tekstiileihin ja huonekaluihin.

Tämän lisäksi EU tuo digitaalisen tuotepassia ei mainita ohjelmassa, en toki tiedä oliko tämä suunnitelmallinen valinta. Sitä tavallaan sivutaan “right to repair” ‑sääntelyn maininnalla, mutta koen sen olevan liian kevyt tähän. 

Ilman mittareita emme tiedä, eteneekö kiertotalous vai ei. Siksi ohjelmaan tulee lisätä resurssituottavuuden seuranta, EU:n kiertotalousaste siis se 24% ja Tilastokeskuksen materiaalivirtojen indikaattorit.

Kiertotalous syntyy yritysten liiketoimintamalleista. Tuote palveluna ‑mallit, korjaus- ja uudelleenvalmistuspalvelut sekä teolliset symbioosit ovat kiertotalouden taloudellinen moottori. 

Jotain vielä rakentamisesta. RTS‑ympäristöluokitus, Joutsenmerkki ja WELL‑sertifikaatti ovat valmiita työkaluja kestävään rakentamiseen. Nyt on kuitenkin aika keskustella siitä, pitäisikö nämä sertifikaatit tehdä jopa pakollisiksi.

Esitän, että näitä asioita tarkennetaan ohjelmatyöhön, jotta politiikka on rakenteellista, mitattavaa ja vaikuttavaa. Yleisesti tyytyväinen, että ohjelmaa läpileikkaa kiertotalouden periaatteet ja siitä on rakennettu ohjelman ydin myös sosiaalisen kiertotalouden näkökulman kautta. 

Erityiskiitos kannanotosta esteettömien luontoreittien ja taukopaikkojen lisäämisestä. 

Kiitos

27.9.2026 Ilmasto- ja ennergiapoliittinen ohjelma: Yleiskeskustelu

Senni nostikin ohjelmasta kiertotalouden asteen noston vain 11%, kun EU:n tavoite 2030 mennessä on noin 24%. Tämä on kirjattu EU:n Circular Economy Action Plan ‑kokonaisuuteen, 8. ympäristötoimintaohjelmaan sekä Clean Industrial Deal ‑linjauksiin.

Meidän on aika nähdä kiertotalous ilmasto- ja energiapolitiikan voimakkaimpana rakenteellisena ratkaisuna. Kun vähennämme uusien tuotteiden valmistusta, vähennämme samalla päästöjä siellä, missä ne syntyvät eli kaivoksissa, tehtaissa, logistiikkaketjuissa.

Tämän vuoksi kiertotalouden ydin ei ole kierrätys, vaan kulutuksen vähentäminen, tuotteiden elinkaaren pidentäminen ja korjaaminen. Se on mielestäni ilmastotyön tehokkain vipu. Ja kun katsomme rakentamista, yhteiskunnan suurinta materiaalivirtaa, näemme valtavan mahdollisuuden. Rakennukset ovat materiaalivarastoja, ei kertakäyttöisiä rakenteita. Jokainen korjaus, jokainen käyttötarkoituksen muutos on ilmastoteko.

Energiapolitiikan puolella kiertotalous on yhtä lailla strateginen kysymys. Energiamurros kasvattaa litiumin, koboltin ja nikkelin tarvetta. Nämä materiaalit ovat jo tuotteissamme. Urban mining on siis välttämättömyys. Ja koska akkujen kierrätys vaatii paljon energiaa, Suomi puhtaan sähkön maana on luonteva paikka tämän teollisuuden kasvulle.

Tässä yksi asia ratkaisee kaiken: markkinat. Ilman keräystä, lajittelua ja kysyntää kierrätysmateriaali ei korvaa neitseellistä raaka-ainetta. Siksi ohjauskeinoilla eli kierrätyssisällön vähimmäisosuuksilla, tuottajavastuulla ja julkisilla hankinnoilla on valtava voima.

Kiertotalous on ilmastoratkaisujen etulinja. Ja nyt meidän on aika siirtää se sanoista rakenteisiin erilaisten ohjelmien näkökulmasta. Kiitos työryhmälle, toivon tähän osioon hieman lisää terävyyttä, mutta olen siihen suhteellisen tyytyväinen nyt jo.

Kiitos