Siitä on jo yli 4 vuotta, kun meidän matka nuorimmaisen kanssa johti Tampereen yliopistollisen lasten akuutti psykiatrian kautta Kanta-Hämeen keskussairaalan akuutille paikalle lasten psykiatriaan. Tätä hetkeä meistä ei kyllä koskaan unohda kukaan, se on eittämättä ollut tähänastisen elämäni kamalin päivä.
Edelleen 4 vuotta sen jälkeen meillä korjaillaan koulukuusaamisen jälkiä. Terapia on voitu lopettaa, mutta menneisyyden haamut eivät lakkaa seuraamasta ja nostavat päätään aina näin syksyisin. Nuorelta opiskelijalta vietiin ilo ja into opiskella sekä elää, vain siksi, että toisilla oli paha olla ja oma poikani oli erityisenä helppo kohde.
Nyt kuitenkin tilanne on parempi ja lapseni on saatu puhallettua elämisen halun kipinä. Tätä liekkiä ei toivottavasti kukaan saa enää hiipumaan. Muistetaan tänäkin syksynä, että vaikka "Haukkuva koira ei pure.", niin jälki siitä voi olla karmeampi, kuin jos se purisi. Ja sitä jälkeä ei voi silmällä nähdä.
Tämän jutun julkisuuden osalta luulen, että se mikä alkoi yli 4 vuotta sitten, saa vihdoin hiljoksiin päättyä. Työ koulukuusaamista vastaan jatkuu kuitenkin minunkin osaltani edelleen.
Älä ole puupää. Älä kiusaa. Pysy porukoissa. (Kiipulasäätiön kampanja)
Huom! Kiipulasäätiöllä ei ole kiusaamistapauksen kanssa mitään tekemistä. Mielestäni kampanjan slogan vaan kertoo kaiken oleellisen.
