Esteettömämpi yhteiskuta on meille kaikille parempi

1,5 vuotta sitten kuulopolilla Oma Hämeessä tutkittavana, kun terveyskeskuslääkäri totesi matalien äänien kuulon aleneman. Vuosi sitten Mehiläisessä puuttuivat myös korkeat äänet. Puoli vuotta sitten Oma Hämeessä Kanta-Hämeen keskussairaalassa hälyäänitesti antoi puheäänelle madaltuneen tuloksen oikeaan korvaan. Lääkäri ennen testiä muistutti, että aniharvoin tässä isässä kuulo alkaa heikkenemään ja näytti hämmästyneeltä tuloksen jälkeen.

Nyt olen ollut jonottamassa kuulokojetta työikäisenä ihmisenä kohta 6 kuukautta ja ainakin 5 kuukautta on vielä lääkärin mukaan jonotusta edessä. Kuuloni on huono ja se häiritsee työntekoani... En kuule kolleegoitani, kanssa kulkijoitani tai opiskelijoita kunnolla, varsinkaan jos tulee muuta meteliä samaan aikaan tai joku puhuu toiseen suuntaan minusta. Joudun häiritsevän usein kysymään toisilta "Anteeksi, mitä sanoit?".

Töissä tämä aiheuttaa osassa työkavereissa ärsyyntymistä, josko joskus myöskin opiskelijoissa. Kotona poikani turhautuu ja kertoo kuinka hänen tarvitsee kohta turvautua viittomakieleen (hän ei toki haluaisi sitä opetella, totuus voi olla toinen vuosien saatossa).

Tinnituksen määrä vaihtelee verenpaineesta, stressistä ja kuormittumisesta riippuen. Väsyneenä korvat huutavat enemmän, kuin hyvin levänneenä. Näin ollen myös kuulon taso vaihtelee päivästä riippuen.

Ite on joutunut totuttelemaan siihen, että kuuloni rajoittaa arkeani. Kaupassa käytän osittain viittomia, jos olen lapsen kanssa (joitakin perus asioita hän tunnistaa viittomilla jo). Työpaikalla vanha työparini osasi viittoa, se helpotti työtä jonkin verran... Hän on jäänyt nyt eläkkeelle. Meluisissa tiloissa usein vaikenen ja olen hiljaa, en pysty osallistumaan keskusteluun, joten miksi vaivautua. Äänentoiston kautta tuleva ääni hautaa kaiken muun alleen.

Kuulon kanssa pinnistely väsyttää ja ärsyttää. Se saa hermot kireälle ja joskus ei meinaa jaksaa ihmisten naljailua, vaikka eivät he sitä pahalla tarkoita... Tiedostan sen kyllä. Mutta kun se turhauttaa ja väsyttää itseäkin.

Vähemmistöön kuuluminen on avannut omia silmiä ympäristön esteellisyydelle. Me emme toki varmasti koskaan saa ympäristöstämme täysin esteetöntä kaikelle, mutta meillä on monia palveluita toteutettuna tavalla, joka voisi olla esteettömämpi. Lääkärit huutavat käytävällä seinän takana nimellä potilaita huoneisiin. Labrassa numeronäytöt ja kirjautuminen kela-kortilla toimivat esteettömämmin. Lääkärissä lääkärit tuijottavat näyttöä ja puhuvat tietokoneelle, eivätkä ihmiselle. Hammaslääkärissä keskustelu käydään suurajan alapuolella. Pankissa ja apteekissa asiakaspalvelutiskit ovat toisissaan kiinni, että naapuri varmasti kuulee ja voi puhua apteekkarin ja asiakkaan väliin. Koulutuksissa ryhmät ovat samoissa tiloissa ja huutavat kaikki päällekkäin. Meillä on käytöstapoja, mistä me emme osaa päästää irti ja ajatella selkeämmin.

Yhteiskunnassa me voimme muuttaa näitä asioita parempaan suuntaan. Ei jätetä ihmisiä yhteisöstä ulkopuolelle, vaan tehdään muutos ihmisystävällisempään suuntaan kaikki ajatellen. Esteettömämpi yhteiskunta on meille kaikille parempi ja turvallisempi.

Ja edelleen 11 kuukauden jonotus avun saamiseksi on liikaa!