2020 meni ja 2021 tuli, eikä kukaan huomannukkaan

Huomasinpa tuossa, että oli jäänyt tuo jo rutiiniksi muodostunut vuodenvaihteen katsaus tekemättä ja vaikka mennään jo maaliskuuta 2021, päätin sitä alkaa nyt kirjoittelemaan.

Vuosi 2020 oli meille kaikille raskas. Vuosi omalta osin alkoi hyvin, mutta pian meidät saavutti Covid-19 koronavirus uutiset ja tuntui, kuin koko maailma olisi romahtanut. Ei ihmiskontakteja, ei koulua lapsilla, ei töitä itsellä. 24/7 kotona sisällä ja sen mitä ehti ulkona lähimetsässä tai muuten kävelemässä. Musiikki toi lohtua. Tuntui, että musiikki, luonto ja valokuvaus olivat ainoat pelastavat tekijät sen arjen keskellä. Muuten aika meni aamusta iltaan lasten koulun ja harjoittelujen järjestämiseen. Henkisesti aivan rikki. Toivon kärki toi uuden biisin listoille, joka soi melko taukoamatta omissa luureissa.

https://www.youtube.com/watch?v=z8U9NY5EEzI

"Sillon kun tuntuu pelottavalta, sillon kun näyttää taivas tippuvan. Jos odotat hetken, niin pinnan alta voit nähdä vielä jotain hyvää seuraavan.

Ollaan yhdessä tai ainakin yhtä sydämessä. Päivien pidentyessä, jonkin uuden edessä. Kevään lehdillä on tänäkin vuonna elämä, päivien pidentyessä ollaan yhtä sydämessä. Uuden edessä."

Siinä biisissä on paljon viisaita sanoja, jotka pätee edelleen, kun taistelemme muuntuvaa virusta vastaan. "Pitää nähä lähelle, et pystyy näkemään kauas ja ymmärtää, et me eletään tätä elämää laumas." Siinä samassa piti olla vahva ja muistuttaa ihmisiä, että tästä selvitään, kun itse taisteli oman jaksamisen äärirajoilla ilman apua. Piti muistuttaa myös itseä, että tämä on ohimenevä hetki ja kevään tullessa näkyy valoisampi tulevaisuus. No, nyt voi jo todeta, että edessä näkyy toivo rokotteen muodossa, mutta viime keväänä se tuntui aika kaukaiselta haaveelta. Viime kesänä, kun korona tilanne hieman antoi periksi kerettiin lasten kanssa käymään lomalla Imatran kylpylässä. Ihastuttava viikon mittainen lomamme Imatran kosken pauhua ihaillen oli varmasti kesän paras kohokohta. Mikään ei ole hetkeen tuntunut niin virkistävältä, kuin viikko kotimaassa jossain huolehtimatta arjesta. Syksy toikin tullessaan sitten ihanan ja odotetun piristysruiskeen töiden merkeissä. Sain töitä naapurikunnan Janakkalan puolelta yksityiseltä Sospro Oy:ltä NePsy-nuorten sijaishuollon asumisyksikön kiertävänä ohjaajana. Olipa ihana 11-vuoden omaishoitajuuden jälkeen päästä kiinni työelämään. Tätä oli odotettu ja toivottu hartaasti ja pitkään, sen lisäksi, että työ on juuri sitä, mitä olen aina toivonut ja unelmoinut tekeväni. Nuorten parissa auttamista isolla A:lla, luoden toivoa huomiseen. Syksyn kääntyessä kohti Joulua muutti keskimmäinen poikani omaan kotiinsa pitkäaikaisen seurustelukumppaninsa ja nykyisen avopuolisonsa kanssa. Myös kihlausta saatiin nuoren parin kohdalla todistaa. Nuoriparikin saanut todistaa, ettei elämä ole aina ruusuilla tanssimista ja yhdessä asuminen ei ole aina niin helppoa, mutta elo jatkuu yhdessä edelleen. Ihana yllätys oli myös luminen joulu, josta saimme kaikki nauttia. Toki ilmastokriisi ei ole väistynyt ja vaihtelevat talvet kertovat hyvin siitä, kuinka sekasin ilmastomme tälläkin hetkellä on. On maita joissa sataa ensimmäistä kertaa lunta ja niissä ollaan hätätilassa, koska ei ole keinoja selviytyä. Tämä tulee olemaan talvien trendi tulevaisuudessa ja sille on tehtävä jotain pikaisesti! Ja tulihan sitä kuntavaaleihinkin ehdokaspaperit kirjoitettua jo hyvissä ajoin syksyllä Hämeenlinnan Vihreiden alle, mihinkäs muuallekkaan.

2021 ALKOI

Tämä alkuvuosi on ollut melko töiden täytteinen. Siinä sivussa on kuitenkin koitettu valmistautua vaaleihin, mutta nepä sitten ihan viime päivien päätöksellä siirrettiin pidettäväksi 13.6. ja hyvä näin. Nyt on tärkeintä rutistaa taas hieman koronaviruksen muunnoksien vallatessa maailmaan, mutta muistetaan, että tämä on se viimeinen rutistus kohti uutta normaalia. On tärkeää, että juuri nyt me suojelemme ja pidämme huolta itsestämme ja sen kautta myös muista. On tärkeää, että me vielä hetken jaksamme rutistaa, jotta me pääsemme takaisin siihen uuteen normaaliin. Eikä tätä virusta pidä missään nimessä vähätellä yhtään.

Kevään poukkoileva ohjeistus koronan osalta seuratoiminnassa on aiheuttanut omat pulmansa ja työnsä myös seuramme Luolajan Kajastuksen lentopallotoiminnassa. Harjoituskausia on katkaistu ja käynnistetty, katkaistu ja käynnistetty ja nyt ne ovat taas katkolla. Näin ollen toiminnan järjestäminen varsinkin pelaajille, valmentajille, joukkueenjohtajille, liiton toimijoille ja tuomareille on luoneet omat pulmansa ja epäselvyytensä. Tästä haluan tässäkin kiittää kaikkia, että olette jaksaneet ja jaksatte edelleen. Myös tämän osalta varmasti tuleva kesä tuo jo paljon valoisamman tulevaisuuden suunnatessa ensi syksyyn.

Ennenkaikkea muistutan kaikkia tätä lukevia, että tänäkään keväänä tästä kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Apua ja tukea on kokoajan saatavilla. Tässä oman kotikaupunkini tarjoamia palveluita tueksi koronan keskelle: https://www.hameenlinna.fi/sosiaali-ja-terveys/terveyspalvelut/ajankohtaista-koronaviruksesta/akutti-arkiapu/

Älä jää siis huolinesi yksin! Aurinkoista kevään odotusta ja jaksamista arjen keskelle! Muistetaan, että: "Kevään lehdillä on tänäkin vuonna elämä, päivien pidentyessä ollaan yhtä sydämessä. Uuden edessä."